Hae sivustolta

Hae sivustolta

Mitä etsit?

Kuinka monta kertaa sama vielä yksin?

Sähkö‑ ja energia-alan koulutuksessa menee nyt hyvin, mutta tila ei ole pysyvä. Opettamiseen käytettävät resurssit vähenevät, sisältöjä on uudistettava yhä nopeammin ja oppijoiden valmiudet vaihtelevat yhä enemmän. Silti toimimme ihan kuten ennenkin: jokainen oppilaitos kehittää omat ratkaisunsa, omalla ajallaan ja omilla voimillaan. Kuinka monta kertaa samaa pyörää keksitään uudestaan eri puolella Suomea?

Yksin tekeminen ei ole enää tehokasta, enkä rehellisesti sanottuna usko sen ainakaan STEKin näkökulmasta synnyttävän rahoittamiskelpoisia lähtöjäkään kuin aivan poikkeustapauksissa. Tilannekuvan ollessa mikä on, olisi syytä alkaa rakentaa yhteistyörakenteita, niin eri koulutusasteen oppilaitosten kuin työelämänkin kesken.

Yhteistyö ei ole vaihtoehto vaan edellytys

Kun katsotaan energiamurroksen suuntaa, yksi asia nousee ylitse muiden: se on kokonaisuuksien hallinta. Sähköistyminen, digitalisaatio, resilienssi ja uusiutuvat energiaratkaisut kietoutuvat yhteen tavalla, joka vaatii sekä laaja-alaista että syvää osaamista.  Samaa tulisi vaatia myös alan koulutukselta.

Yksittäinen oppilaitos – olipa se toisen asteen toimija tai korkeakoulu – ei pysty vastaamaan tähän yksin.  Kun resurssit muuttuvat yhä rajallisemmiksi, yhteistyön tekemisestä ja työn jakamisesta tulee välttämättömyyksiä. Yhteiset opintokokonaisuudet, jaettu opetus, yhteiskehitetyt materiaalit, monialaiset pilotit – näitä kaikkia on jo nähty, mutta usein vain pieninä kokeiluina. 

Eikö kenellekään tule mieleen kysyä, mikseivät nämä kokeilut ole jo normi? Onko kyse rakenteista, kannustimista vai siitä, ettei aikaa tai resursseja yhteistyön rakentamiseen ole ollut? Vai onko kyse toimintakulttuurista ja kokemuksesta, ettei kaverille ole syytä jättää?

Niukoilla resursseilla yhdessä enemmän aikaan

Yhteistyötä peräänkuulutetaan usein, kun rahat vähenevät. Se voi tuntua kuluneelta fraasilta, mutta tällä kertaa kyse ei ole pelkästä säästämisestä, vaan ennen kaikkea vaikuttavuudesta. Kun resursseja yhdistetään, syntyy mahdollisuus tehdä asioita, joita yksin ei voisi: kehittää valtakunnallisia oppimiskokonaisuuksia, testata uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja rakentaa pysyviä verkostoja, jotka kantavat yksittäisiä hankkeita pidemmälle.

Toisin sanoen resursseja yhdistämällä voidaan siirtyä yksittäisistä projekteista kohti yhdessä rakennettuja alustoja, toimintamalleja ja sisältöjä.

STEK on mukana mahdollistamassa

Tämä on myös se kohta, jossa STEK haluaa olla mukana. Meidän tehtävämmehän on rahoittaa hankkeita, jotka vievät sähkö- ja energia-alaa eteenpäin. Tällä hetkellä yksi selkeimmistä pullonkauloista liittyy osaamiseen ja sen kehittämiseen ja erityisesti siihen, miten tätä työtä tehdään yhdessä.

Siksi haluamme rahoittaa hankkeita, jotka rakentavat yhteistyötä niin eri oppilaitosten kuin työelämänkin välille. On syytä etsiä tapoja, jotka yhdistävät toisen ja kolmannen asteen toimijoita. Se, että fiksut ihmiset saavat aikaan luovia ja hyviä ratkaisuja, ei riitä, ne on vielä monistettava muidenkin käyttöön. Ja tarkennan vielä: pelkkä julkistaminen ei ole vielä monistamista, tarvitaan vuorovaikutusta, yhteistyötä ja sitouttamista jo ratkaisujen tekovaiheessa. 

STEKille koulutuksen kehittämisessä ei ole kysymys hankehumpasta, vaan energiasiirtymän vauhdittamisesta: siksi yhteistyö korostuu ja sitä teemarahoituksen hanke-ehdotuksilta tullaan vaatimaan. STEKin rahoitus voi tässä toimia vipuna: se mahdollistaa yhteistyön käynnistämisen, antaa resursseja yhteiskehittämiseen mutta voi auttaa rakentamaan pohjaa myös muulle rahoitukselle, jota sitäkin on syytä varautua hakemaan. 

Kolumni

Miksi sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssi on STEKille tärkeää?                       

Vuosi sitten kutsuimme jäsenistömme ja sidosryhmiemme edustajia Prässiin. Halusimme käynnistää keskustelua siitä, mihin aiheeseen STEKin tulisi suunnata vuoden isoin rahoitushakunsa, jotta sen vaikutus energiamurrokseen olisi aidosti merkittävä. Tavoitteenamme oli rahoittaa miljoonalla eurolla hanketta tai paria, joka parhaiten muuttaisi sähkö- ja energiajärjestelmää turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi, saisi aikaiseksi uutta liiketoimintaa ja vakuuttaisi myös muut rahoittajat siitä, että nyt ollaan olennaisen äärellä.

Kevään Prässi-työpajoissa nostettiin esiin yhtä lailla sitä, miten rahoitetaan kuin myös sitä, mitä rahoitetaan: eli mikä aihe tai painopiste nähdään tärkeimpänä. Molempien käsittely oli hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Keskustelut, kommentit ja erilaiset näkemykset tiivistyivät aika nopeasti sanaan resilienssi. Se ei tietysti tässä maailmantilanteessa yllätä. Voisi helposti ajatellakin, että teeman valikoitumista määräsi asian pinnalla olo julkisessa keskustelussa. Tarkemmassa pohdinnassa pinnan alta paljastui kuitenkin painavia näkökulmia, joiden ansiosta teema alkoi näyttäytyä rahoittamisen väärtiltä.

Sähköä on kaikkialla

Sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssiä voi myös pohtia ”mitä-jos” -kulmasta. On helppo ymmärtää häiriöt ja katkokset ja niistä palautuminen. Sähköistymisen laajuus sen sijaan usein unohtuu. Suomi on jo niin pitkälle sähköistynyt, että häiriöt sähköntuotannossa leviävät tehokkaammin kuin kausiflunssa: liikenteeseen, lämmitykseen ja tiedon tuotantoon. Sähköä virtaa entisiltä kuluttajilta nykyään toiseenkin suuntaan – meillä on jo prosumereita, energian tuottaja-kuluttajia. Energiamurros,  siirtyminen pois fossiilienergiasta, on jo todellisuutta. Ongelmia syntyy, kun viime vuosituhannella rakennettu sähköjärjestelmämme ei kykene reagoimaan yhtä nopeasti kuin muutokset säässä edellyttäisivät, mikä altistaa häiriöille. Kyberuhkiakin leijuu ympärillä.

Huolipuhetta siis piisaa, skenaarioita ja suunnitelmia on tehty ja voimme syystäkin olla ylpeitä suomalaisen yhteiskunnan varsin mallikkaasta varautumisesta. Sitä tullaan ihmettelemään kauempaakin.

Luotettava energiansaanti lisää investointeja

Sähkö- ja energiajärjestelmämme on osa kokonaisturvallisuutta. Vähemmälle on kuitenkin jäänyt resilienssin järjestelmän liäarvoa tuottava potentiaali. Jos järjestelmä toimii luotettavasti, se houkuttelee Suomeen investointeja. Mielenkiintoista on katsoa erityisesti lyhytkestoisten häiriöiden ja lähestulkoon kriiseiksi luettavien tilanteiden välinmaastoa.  Haaste on saada yhä monimutkaisemmaksi muodostuva kokonaisuus toimimaan jatkossakin, ja toimimaan nimenomaa investoinneilla ja ylläpitokuluilla, jotka eivät nosta sähkön tai energian hintaa hallitsemattomasti ylöspäin.

Tähän vielä yhdistyy se, että järjestelmää käyttävät ja sähköä kuluttavat epärationaaliset pienet ihmiset, joiden toimintaa on vaikea ennakoida, on selvää että olemme tekemisissä systeemisen haasteen kanssa. Haasteen, joka on hyvin perustellusti tutkimus- ja kehitystyöpanoksen väärtti.

Pari etappia vielä ennen kuin poksahtaa

Noiden pohdintojen takana on toki paljon keskusteluja ja ideointia STEKin ja sen hallituksen sisällä ja ulkopuolella. Aiheessa päästiin välietappiin, päätökseen rahoittaa hyvin suunniteltu hanke.

Seuraava etappi on saada hanke kukoistamaan ja kasvamaan. Kun se kantaa hedelmää, on jälleen saavutettu yksi välietappi. Kun tulokset on saatu käyttöön, ollaan jo lähempänä maalia, mutta vasta sitten, kun tuloksista saadaan haluttu vaikutus ja hyöty, voidaan STEKissä korkata pullo juhlan kunniaksi.  

Kolumni

Tällaisen hakemuksen haluaisin nähdä

Jos seurasit STEKin kuulumisia jo ennen lomia, ehkä huomasit, että avaamme syksyllä erityisen suunnatun rahoitushaun. Sen teemana on sähkö- ja energiajärjestelmän kyky häiriötilanteissa joustaa, sopeutua ja palautua. Resilienssistä huolehtiminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun uhkakuvat muuttuvat ja energiajärjestelmän erilaiset joustot tarjoavat mahdollisuuksia uusille innovaatioille.
Vaikka resilienssistä on toki Suomessa osattu pitää huolta, saattaisi energiasiirtymä tarjota uusia mahdollisuuksia julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyölle tai välimaastoon. Voisi olla hyvä miettiä sitä, kuka resilienssistä hyötyy ja miten, jotta siihen kannattaa myös panostaa.

Rajaukset ja kriteerit hahmottuvat

Ajatukset ovat kesän aikana tarkentuneet siitä, miten haku olisi syytä rajata, millaisin saatesanoin ja kriteerein avata, ja millaisin hakijoille annettavin evästyksin STEK tulee syyskuussa julkisuuteen aiheesta. Lopullisesti hakuspeksit siunaa yhdistyksemme hallitus, mutta annamme itsellemme luvan avata verhoa vähän vielä enemmän. Ja jotta hakuun ehtisi hieman valmistautua, on hyvä avata odotuksia. Siksi haaveilua mieleisestä hakemuksesta voi tässä kohti jatkaa.

Haaste, jolla on merkitystä

Harras toiveeni on, että hakemuksessa esitettäisiin tavoitteeksi sellaisen haasteen ja ongelman ratkaiseminen, jolla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Olisi hienoa nähdä hakijan visio siitä, mitä ratkaisu parhaimmillaan saa aikaiseksi, miten se parantaa resilienssiä ja miten siitä hyödymme. En odota tarkkaa kuvausta vaikuttavuudesta, koska hankkeen edetessä kuva ratkaisustakin voi tarkentua. Ratkaisusta en lähde antamaan reunaehtoja tai spekuloimaan, mitä elementtejä saati teknologiaa ratkaisuun tulisi kuulua.

Monialainen osaaminen ratkaisee

Toivoisin, että hanke ottaisi käsittelyyn niin vaativan haasteen, että se onnistuakseen tarvitsee osaamista ja osaajia usealta alalta. Siksi odotamme hakemuksia ensisijaisesti konsortiolta.

STEK on rahoittajana joustava ja kärsivällinen eri tavoin kuin julkiset rahoittajat. Voimme sallia esimerkiksi kustannusten muodostumisessa joustoa. Parhaimmillaan se merkitsee sitä, että hanke täsmentää suunnitelmaansa, budjettiaan ja saattaa hankkeen edetessä jopa lisätä osallistujakaartiaan. Hakemus voi sisältää kuvauksen vaiheista, joita täsmennetään ja tarpeen vaatiessa hyväksytetään erikseen. Jos tavoitteen toteutuminen edellyttää vaikkapa kokeiluja ja pilotointeja, joista ei vielä hakuvaiheessa voi antaa tarkkaa suunnitelmaa, ei tämän pitäisi nousta esteeksi.

Suunnitelmallisuus on näyttö kyvykkyydestä

Toivoisin näkeväni hakijoilta konkretiaa siitä, miten, miksi ja kenelle löydöksistä ja tuloksista kerrotaan, miten edistetään tulosten käyttöönottoa ja mitä vaikuttavuuden syntymisen eteen tehdään. Arvostan sitä, että vuorovaikutusta käyttöönottajien kanssa tehdään tavoitteellisesti.

Itsestään selvästi hyvä hakemus pitää sisällään keskeiset hyvän projektisuunnitelman elementit uskottavine budjetteineen ja aikatauluineen. Vaatimamme suunnitelmallisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suunnitelmasta saisi poiketa. Suunnitelmallisuus on näyttö suunnittelijan kyvykkyydestä ja kertoo hankkeen realistisuudesta. Ovathan näyttöjä kyvykkyydestä toki myös aiemmat tekemiset ja referenssit.

Elokuussa tarkennetaan – näkemyksiä kaivataan

Tarkennamme elokuun aikana hakua käymällä keskusteluja sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssin kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa. Kuulemme edelleen mieluusti näkemyksiä siitä, miten noin miljoonan euron panoksella saisi aikaan kolmen-neljän vuoden yhteistyön, jonka tulokset parantavat sähkö- ja energiajärjestelmämme iskunsietoa ja palautumista.

Viimeisenä toiveenani olisi vielä, että ymmärrys ”järjestelmästä” ei rajoittuisi vain teknisen toimivuuden tai ohjattavuuden näkökulmiin, vaan ottaisi huomioon meidät käyttäjät kaikkine vajavaisuuksinemme ja inhimillisyyksinemme.

Kolumni

Haku hakusessa (varoitus: sisältöpaljastuksia)

STEK on vuoden ensimmäisen puoliskon pohtinut yhdessä jäsenistönsä ja sidosryhmien kanssa rahoituksensa kohdentumista. Helppoa ei ole ollut. Energiamurroksen ympärillä tapahtuu paljon ja sähköistäminen on otsikoissa kissankokoisin kirjaimin ihan koko ajan. Suomessa investoidaan ja kehitetään uutta, jopa tutkitaankin.

Olemme etsineet itsellemme sopivaa toimintamallia ja tapaa rahoittaa niin, että rahoituksen vaikuttavuus varmistuisi. Vaikuttavuudesta olen tänä keväänä puhunutkin jo paljon. Vaikuttavuudella ymmärrän asioiden saamista paremmalle tolalle kuin mitä ne ovat aiemmin olleet – on se sitten muuttunutta ja parempaa bisnestä, alempia kustannuksia, mitattua päästöttömyyttä tai vaikkapa tyytyväisempiä vuokralaisia.

Vaikuttavuudella tarkoitamme, että hankkeiden tulokset otetaan käyttöön ja niiden avulla saadaan aikaan muutoksia.

Rahoittamisen prosessi puhuttanut

STEK on aikeissa avata – käytyjen keskusteluiden ja tehdyn taustatyön pohjalta – isomman ja erityisesti teemoitetun rahoitushaun syyskuussa. Haun onnistumisessa painottuu kaksi isoa tekijää: Haun aihe sekä haun käsittelemisen prosessi. Yllätyksekseni jälkimmäinen on herättänyt enemmän keskustelua kuin itse aiheen valinta.

Tähän syynä varmastikin on, että haluamme uuden tiedon tuottamisen lisäksi nähdä miten tieto muuttuu toiminnaksi. Painotamme rahoitusta ihan tietoisesti innovaatiotoiminnan suuntaan. Toivomme tämän vaativan yhteistyötä jo käynnistysvaiheessa ja siksi hakummekin on suunnattu konsortioille.

Reitti uudesta tiedosta muutokseen ei ole helppo eikä välttämättä edes vielä selvillä lähtöruudussa. Haluamme olla pitkäjänteinen rahoittaja, joka on mukana useamman vuoden, edellyttäen että muidenkin tahojen panostus lähtee kasvamaan ja muita rahoittajia saadaan mukaan. Tämä voi tarkoittaa hankkeen vaiheistamista, josta malleja on olemassa esimerkiksi Suomen Akatemian strategisessa tutkimuksessa.

Tavoitteena luoda uutta liiketoimintaa

Vaikein rasti tässä harjoituksessa on ollut aihe. Emme voi sitä määritellä tai rajata liian tiukasti, koska se tappaa tehokkaasti hakijoiden luovuuden. Aihepiirinä on esiin nostettu sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssi – kyky sietää ja palautua. Se on sukua joustolle, energiavarastojen tarkastelustakin varmasti on hyötyä, samoin kuluttajien ja muiden sähkönkäyttöäjien tavasta käyttää sähköä ja varautua sen puuttumiseen.

Mielenkiintoiseksi aiheen tekee maailmantilanne ja riskiskenaarioiden muutokset. Erityisen mielenkiintoiseksi itse koen myös mahdollisuudet luoda arvoa, jopa uutta liiketoimintaa energiamurroksen edetessä. Varautumiseen, häiriöihin ja palautumiseen liittyy aina ihminen, organisaatiot ja niiden kyky toimia – tai olla toimimatta.

Jos lähtökohdat ja halu vaikuttaa herättivät kiinnostuksesi, kannattaa seurata STEKin haun avautumista – tiedotamme siitä etupäässä uutiskirjeessä ja LinkedInissä.


Ja mitenkään kiellettyähän ei ole avata keskusteluja mahdollisten hankekumppaneiden kesken jo nyt. Syyskuu kun on käsillä varsin pian.

Kolumni

Työpajassa etsittiin keinoja parantaa TKI-rahoituksen vaikuttavuutta

Ensimmäisessä STEKin sidosryhmiä ja kumppaneita keränneessä työpajassa 24.3. ideoitiin, miten STEKin TKI-hankkeille myöntämällä rahoituksella saataisiin aikaan mahdollisimman suurta vaikuttavuutta energiamurroksen nopeuttamiseksi.

Paikalla oli kiitettävästi kumppaneitamme, jo entuudestaan tuttuja mutta myös aivan uusia: tutkijoita ja toimijoita korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista. Myös muita rahoitusta myöntäviä tahoja oli paikalla.

Vaikuttavuus on kykyä muuttaa nykytilaa

STEKin toimitusjohtaja Tapio Koivu alusti työpajaa kertomalla STEKin rahoituksessa tuoreen strategian myötä tapahtuneista uudistuksista, ja vaikuttavuudesta ensisjaisena rahoituksen jakamista määrittävänä tekijänä. (Voit ladata työpajan esitykset sivun alareunasta).

Koivu avasi vaikuttavuuden käsitettä korostaakseen sen oleellista eroa projektin lopputuotokseen. Vaikuttavuus kun on enemmän kuin projektin lopputuotos. Vaikuttavuutta mitataan projektin lopputuotoksen kykynä muuttaa nykytilaa ja sen myötä vaikuttaa positiivisesti kohteeseensa eli STEKin konteksissa energiamurrokseen.

Vaikuttavuus ei aina ole välittömästi arvioitavissa, mutta jatkossa vaikuttavuutta tulisi pystyä STEKille suunnatuissa hakemuksissa arvioimaan.

Tavoitteena ekosysteemien luominen

Raklin toimitusjohtaja Jyrki Laurikainen kävi pitämässä tiiviin mutta innostavan puheenvuoron ekosysteemien luomisen merkityksestä. Hän kertoi lyhyesti, miten Kiinteistö- ja rakentamisfoorumi (KIRA-foorumi) on sitoutunut luomaansa KIRA-kasvuohjemaan vauhdittaakseen alan kehittämistä. Kasvuohjelma on strategia ja tiekartta, jolla luodaan arvoa koko elinkaaren ajalle.

Ekosysteemin rakentaminen vaatii strategian ja sen toteuttamiseen varattujen resurssien ohella tärkeiden toimijoiden, sidosryhmien ja olemassa olevien verkostojen tunnistamista ja sitouttamista. – Kira-alan uudistamiseksi tehty työ toimii rohkaisevana esimerkkinä myös sähkö- ja energia-alan kehittämiselle. Uskon että Kira-puolella tunnistettu yhteistyön hyötyjen osoittaminen sitouttaa toimijoita yhteistyöhön myös sähkö- ja energia-alalla.

– STEKin rahoituksella voimme luoda edellytyksiä näiden ekosysteemien synnylle, Koivu sanoo. Tulevassa teemoitetussa haussa haluammekin nähdä rahoitushakemuksia erityisesti konsortioilta, jotka lähestyvät valittua, energiamurrosta nopeuttavaa teemaa yhteistyössä ja systeeminen muutos mielessä.

Seuraavassa työpajassa kohti konkretiaa

Työpajaa edeltävissä ryhmätöissä keskeisiksi muutostekijöiksi STEKin toimintaympäristössä tunnistettiin sähköjärjestelmän resilienssi ja joustot sekä ilmastopäästöt ja energiamurros. Howspacessa aloitettua työtä jatkettiin tunnistamalla muun muassa näiden isojen teemojen sisään sijoittuvia muutostekijöitä.

Seuraavassa työpajassa 23.4. edetään konkretiaan. Siellä on tarkoitus saada riittävä ymmärrys siitä, millaisiin teemaan tai teemoihin STEKin TKI-rahoitus voisi kohdistua, jotta rahoitus tuottaisi mahdollisimman paljon hyötyä tunnistettuun pullonkaulaan?

Työpajan alustuspuheenvuoroissa myös Metropolian Jorma Säteri, Luonnonvarakeskuksen Titta Kotilainen sekä ja Oulun yliopiston Matti Muhos esittelivät STEKin hankerahoituksella aikaansaatua tai käynnisteltyjä hankkeita. Lataa esitykset alta.

2.4.2025 – 8 Mt – PDF

8 Mt – PDF

Työpajan esitykset

Lataa tiedosto

Uutiset