Alan osaajapula tulee 2030-luvulla – ratkaisut vaativat rohkeutta

Osaajapula sähkö- ja energia-alalla ei ole enää kaukainen uhka, vaan todellinen haaste. Ikärakenteen muutos, energiamurros ja teknologian kehitys pakottavat koulutuksen uudistumaan. Nyt tarvitaan rohkeita ratkaisuja, jotta ala säilyy kilpailukykyisenä ja houkuttelevana.
Sähkö- ja energia-alan osaamisesta kirjoittaminen tuntuu menevän jo reilusti toiston puolelle, mutta kun ratkaisuja ensi vuosikymmenelle ajoittuvaan pulaan alan ammattilaisista ei näytä vielä löytyvän, on toisto paikallaan. STEKissä asia nostettiin painopisteeksi viime vuonna, joten nyt kun TKI-toiminnan osalta on saatu fokusointia askel eteenpäin Resilienssi-teemahaun avulla, on aika kääntyä miettimään koulutusta.
Haasteet koulutuksen kentällä
Ikärakenteen muutos, energiamurroksen vaatima uudistuminen, teknologian nopea kehitys ja ammattiin pyrkivien yhä erilaistuvat oppimistarpeet haastavat kouluttajia. Helpoksi asiaa ei tee se, että julkinen rahoitus on koko ajan niukempaa eikä sekään, että alamme ei ole nuorten mielestä välttämättä ihan houkuttelevin vaihtoehto, etenkään tyttöjen mielestä.
Haasteet on toki tunnistettu jo aikaa sitten. Viimeistään nyt pitää alkaa penätä ratkaisujen perään, jos 2030-luvulla aiomme viedä alaa suomalaisin voimin eteenpäin.
Ratkaisujen etsintä ammatillisessa koulutuksessa
Uskoisin, että on syytä pureutua pintaa syvemmälle eri koulutusasteiden osalta, jotta ratkaisun avaimet löytyvät. STEK on käynnistänyt selvityksen ammatillisen koulutuksen tarpeista ja kehitysmahdollisuuksista yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa. Tämä toivottavasti tuottaa ymmärrystä, jota voimme yhdessä muiden rahoittajienkin kanssa käyttää esimerkiksi lähiopetuksen parantamiseen, opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseen ja koulutuksen saavutettavuuden parantamiseen monimuotoisempien oppijoiden houkuttelemiseksi alalle.
Rahoittajan näkökulmasta toisen asteen osalta toistan edelleen sen, että on hyvin vaikeaa löytää tapa rahoittaa kehitystä, joka synnyttää tuloksia levitettäväksi ja käytettäväksi laajasti – vieläpä niin, että suurempi joukko kouluttajia sitoutuu tulosten käyttämiseen.
Korkeakoulujen ja yliopistojen erilaiset haasteet
Korkeakoulujen ja yliopistojen suhteen konepellin alle kurkistaminen paljastaa taasen toisenlaisia kehitystarpeita. Yhteistyölle näyttää olevan toimivia rakenteita, kuten FiTech ja Opin.fi. Akateeminen opettamisen vapaus on jotain, josta on syytä pitää kiinni, mutta se luo monesti esteen yhteistyölle, jos opettamisessa pitää luopua jostain, jotta samalla saadaan aikaan vähemmällä enemmän. Asetelmia, jossa kaikki osapuolet kokevat voittavansa, on vaikea rakentaa, kun kulttuuri perustuu rokkitähtiajattelulle.
Korkeakouluympäristössä kouluttamisen tapa hakea täydentävää rahoitusta laahaa tutkimuksen vastaavaa tapaa pahasti jäljessä. Eipä toki rahoitusmekanismeja ja lähteitäkään ole liiaksi, mutta ehkä juuri STEKin panokset voisivatkin tuoda tähän uutta ajattelua.
Siksi emme jää vain miettimään, vaan pistämme rahat sinne, minne puheemmekin.


