Hae sivustolta

Mitä etsit?

Kuinka monta kertaa sama vielä yksin?

Sähkö‑ ja energia-alan koulutuksessa menee nyt hyvin, mutta tila ei ole pysyvä. Opettamiseen käytettävät resurssit vähenevät, sisältöjä on uudistettava yhä nopeammin ja oppijoiden valmiudet vaihtelevat yhä enemmän. Silti toimimme ihan kuten ennenkin: jokainen oppilaitos kehittää omat ratkaisunsa, omalla ajallaan ja omilla voimillaan. Kuinka monta kertaa samaa pyörää keksitään uudestaan eri puolella Suomea?

Yksin tekeminen ei ole enää tehokasta, enkä rehellisesti sanottuna usko sen ainakaan STEKin näkökulmasta synnyttävän rahoittamiskelpoisia lähtöjäkään kuin aivan poikkeustapauksissa. Tilannekuvan ollessa mikä on, olisi syytä alkaa rakentaa yhteistyörakenteita, niin eri koulutusasteen oppilaitosten kuin työelämänkin kesken.

Yhteistyö ei ole vaihtoehto vaan edellytys

Kun katsotaan energiamurroksen suuntaa, yksi asia nousee ylitse muiden: se on kokonaisuuksien hallinta. Sähköistyminen, digitalisaatio, resilienssi ja uusiutuvat energiaratkaisut kietoutuvat yhteen tavalla, joka vaatii sekä laaja-alaista että syvää osaamista.  Samaa tulisi vaatia myös alan koulutukselta.

Yksittäinen oppilaitos – olipa se toisen asteen toimija tai korkeakoulu – ei pysty vastaamaan tähän yksin.  Kun resurssit muuttuvat yhä rajallisemmiksi, yhteistyön tekemisestä ja työn jakamisesta tulee välttämättömyyksiä. Yhteiset opintokokonaisuudet, jaettu opetus, yhteiskehitetyt materiaalit, monialaiset pilotit – näitä kaikkia on jo nähty, mutta usein vain pieninä kokeiluina. 

Eikö kenellekään tule mieleen kysyä, mikseivät nämä kokeilut ole jo normi? Onko kyse rakenteista, kannustimista vai siitä, ettei aikaa tai resursseja yhteistyön rakentamiseen ole ollut? Vai onko kyse toimintakulttuurista ja kokemuksesta, ettei kaverille ole syytä jättää?

Niukoilla resursseilla yhdessä enemmän aikaan

Yhteistyötä peräänkuulutetaan usein, kun rahat vähenevät. Se voi tuntua kuluneelta fraasilta, mutta tällä kertaa kyse ei ole pelkästä säästämisestä, vaan ennen kaikkea vaikuttavuudesta. Kun resursseja yhdistetään, syntyy mahdollisuus tehdä asioita, joita yksin ei voisi: kehittää valtakunnallisia oppimiskokonaisuuksia, testata uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja rakentaa pysyviä verkostoja, jotka kantavat yksittäisiä hankkeita pidemmälle.

Toisin sanoen resursseja yhdistämällä voidaan siirtyä yksittäisistä projekteista kohti yhdessä rakennettuja alustoja, toimintamalleja ja sisältöjä.

STEK on mukana mahdollistamassa

Tämä on myös se kohta, jossa STEK haluaa olla mukana. Meidän tehtävämmehän on rahoittaa hankkeita, jotka vievät sähkö- ja energia-alaa eteenpäin. Tällä hetkellä yksi selkeimmistä pullonkauloista liittyy osaamiseen ja sen kehittämiseen ja erityisesti siihen, miten tätä työtä tehdään yhdessä.

Siksi haluamme rahoittaa hankkeita, jotka rakentavat yhteistyötä niin eri oppilaitosten kuin työelämänkin välille. On syytä etsiä tapoja, jotka yhdistävät toisen ja kolmannen asteen toimijoita. Se, että fiksut ihmiset saavat aikaan luovia ja hyviä ratkaisuja, ei riitä, ne on vielä monistettava muidenkin käyttöön. Ja tarkennan vielä: pelkkä julkistaminen ei ole vielä monistamista, tarvitaan vuorovaikutusta, yhteistyötä ja sitouttamista jo ratkaisujen tekovaiheessa. 

STEKille koulutuksen kehittämisessä ei ole kysymys hankehumpasta, vaan energiasiirtymän vauhdittamisesta: siksi yhteistyö korostuu ja sitä teemarahoituksen hanke-ehdotuksilta tullaan vaatimaan. STEKin rahoitus voi tässä toimia vipuna: se mahdollistaa yhteistyön käynnistämisen, antaa resursseja yhteiskehittämiseen mutta voi auttaa rakentamaan pohjaa myös muulle rahoitukselle, jota sitäkin on syytä varautua hakemaan. 

Yhteisellä hiekkalaatikolla

Viime kuukausina sähkö- ja energia-alan sääntely on noussut keskusteluissa yhä useammin esiin. Puhutaan regulaatiosta eli siitä, miten säännöt vaikuttavat alan kehitykseen, investointeihin ja niiden pullonkauloihin.

Perusasetelma on tuttu: jos lupien saaminen on hidasta tai vaatimukset liian korkeat, motivaatio lopahtaa eikä mikään etene. Samalla on selvää, että sääntelyä tarvitaan, koska se tuo turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Haaste onkin tasapainon löytämisessä: kuinka paljon varovaisuutta tarvitaan, ja missä kohtaa pitäisi mahdollistaa hallittu riskinotto.

Onko regulaatiosta tullut jarru?

Sähkö-ja energia-ala on tiukasti säädeltyä ja ihan syystäkin. Silti tulisi uskaltaa kysyä, onko sääntelystä joissain tapauksissa muodostunut pullonkaula esimerkiksi uudistuvan energian investointihankkeille tai uusien teknologioiden käyttöönotolle?

Kysymyksellä on juuri nyt merkitystä, kun erilaiset julkiset tahot yrittävät houkutella investointeja. Suomen erityisenä kilpailuetuna tuntuu vielä olevan vakaa ja ennustettavissa oleva toimintaympäristö, juurikin regulaation ansioista. Energiasiirtymä tuo kuitenkin mukanaan uusia teknologioita ja ratkaisuja, jotka eivät aina istu vanhoihin sääntöihin. Näitä koskevat määräykset tiukentuvat, samalla kun ratkaisut haastavat käyttäjiä ja investoijia sovittamaan palasia alati monimutkaistuvaan kokonaisuuteen.

Testaaminen olisi turvallista – miksei sitä tehdä enemmän?

Alan tutkimukseen osaamme suunnata rahoitusta varsin mallikkaasti ja järkevästi. Mutta mitä lähemmäksi mennään käytäntöjä ja markkinoita, sitä enemmän panostaminen hajoaa pieniin osakokonaisuuksiin ja -ratkaisuihin. Näiden pilotointi on hyvin pitkälti yksityisten toimijoiden, siis yritysten, aloitteellisuuden varassa. Toki markkinataloudessa näin kuuluukin olla. Paljon haltijoina ovat kuitenkin tahot, jotka mahdollistavat energiaratkaisujen turvallisen ja hallitun soveltamisen käytäntöön. Mieleni tekeekin kysyä, hyödynnämmekö riittävissä määrin eurooppalaista lähestymistapaa, jolla kaupallistamista, lupaprosesseja ja uusia markkinamalleja voidaan testata.

Tiedossani tällä hetkellä on vain yksi suomalainen hanke, Pohjanmaan liitonregulatory experimentation” -hanke jossa tätä Sandbox-ajatteluksi nimitettyä mallia sovelletaan. Kyse on yksikertaisuudessaan siitä, että luodaan rajattu ja turvallinen ympäristö kokeiluille, joiden tekemiseksi voi häärätä rauhassa kuten muksut hiekkalaatikolla. Kun kokeilu antaa ilmi mahdollisuuden skaalata ja viedä asia markkinaan, tiedetään ja osataan jo aivan eri tavalla kuin ilman hiekkalaatikkoleikkejä.

Voisiko rahoitus käynnistää muutoksen?

Ajatus on perusteiltaan houkuttelevalta, mutta olisihan tämä jo moneen kertaan tehty, jos se olisi helppoa. Ei ole kovin suoraviivaista löytää tahoja, joilla on valmiudet, resurssit ja muut edellytykset kohdillaan toteuttaa moisia hiekkalaatikko-operaatioita.

Jään hartaasti pohtimaan, voiko tässä rahoituspanos olla liikkeellepaneva tekijä. Jos olisi, kuka rahoitusta käyttäisi ja kuinka paljon?

Jos sinulla on tähän näkemys, jatkan mielelläni keskustelua.


Yhteistyöhankkeella päin osaamishaasteita

STEK on kevään mittaan järjestänyt Prässi-työpajoja, joissa on pohdittu konsulttitalo MDI:n tuella sähkö- ja energia-alan koulutukseen ja oppimiseen liittyviä haasteita. Saimme työpajoissa erittäin hyvää näkökulmaa suoraan etulinjasta, sähköalan opettajilta ja koulutusohjelmista vastaavilta sekä alan vaikuttajilta.

Tarpeita listattiinkin tukuittain, aina monialaisten ja systeemisten opintomahdollisuuksien tarjoamisesta sähköturvallisuuden koulutuksen sovittamiseen eritasoisten ja erikielisten oppijoiden valmiuksiin.

Edellä mainitsemani edustivat ihan pintaraapaisua toinen toistaan akuutimmeista tarpeista. Yhteistä kaikille näkemyksille oli, että opettajien tukeminen nähtiin kriittisimmäksi ja nopeimmin tehoavimmaksi tavaksi lähteä liikkeelle.

Tavoitteena jatkuva yhteistyömuoto

Kahden työpajan tuloksena syntyi alustava ajatus siitä, millainen voisi olla STEKin rahoittama koulutuksen kehityshanke. Työpajassa piirtelin fläppitaululle kuvaa siitä, mitä elementtejä rahoitettavassa hankkeessa voisi olla. Koska opettajien tukea tarvitaan, olisi hyvä saada aikaan toimintamalli tai foorumi, joka sitä tarjoaa – vieläpä alakohtaisesti ja ratkaisuja spesifeihin energiamurroksen osaamistarpeiden haasteisiin. Jotta vaikutukset alan osaamiseen jäisivät pysyviksi, tulisi yhteistyömuodon olla elinkelpoinen vielä hankerahoituksen päätyttyäkin.

Keskeistä hankkeessa on toki tuottaa uutta koulutustarjontaa. Hankkeen tulisi kyetä eri organisaatioiden yhteistyönä tekemään uudentyyppistä sisältöä ja pilotoimaan niitä käytännössä. Työpajoissa kaivattiiin pilotteja, jotka vastaavat esimerkiksi poluttamisen, osaamisen yhdistämistarpeen, osaajien erilaisten taustojen ja tasojen, sisällön monistettavuuden ja uusimman tiedon hyödyntämistarpeen tuomiin haasteisiin.

Jos hanke saa käyntiin tällaisia pilotointeja ja kykenee näyttämään, että niiden sisältö voi levitä osina tai kokonaisuuksina muuallekin kuin yhteen oppilaitokseen, ollaan saavutettu merkittäviä edistysaskelia. Uskoisin, että paineet esimerkiksi korkeakoulujen yhteistyön vauhdittamiseksi käyvät yksiin tällaisten pilotointien kanssa.

Tulosten levittämisestä huolehdittava

Hankkeen tulisi pilottien pohjalta myös löytää toimivia käytäntöjä tulosten levittämiseen. Modulaarisuus, pienten osaamiskokonaisuuksien tunnistamisen menettelyt, hyväksynnät ja muut tavat varmistaa tulosten skaalautuminen saisivat levitä laajemmalle ja palvella alan oppijoiden tarpeita, olivatpa ne lähtöisin tutkintotavoitteista tai halusta täydentää ammatissa vaadittua osaamista tai taitoja.

Samalla pitäisi muistaa, että koko ajan tähdätään liikkuvaan maaliin; osaamistarpeet muuttuvat kun energiamurroskin etenee. Ennakoida kannattaa, ja siihen on ihan menetelmiäkin, ennustamiseen ja kristallipalloon katsomiseen en kannusta.

Ideahaku jatkaa vuoropuhelua

Jonkinlainen perusjuoni suunnattua hakua varten alkaa muodostua. Uskoisin myös, että Prässiimme osallistuneet tahot katselivat ryhmätyötiloissa toisiaan jo yhteistyöpilke silmäkulmassaan. Varmasti ideoita ainakin pilotoinnin osalta syntyi jo tapahtuman aikana.

Näiden rahoitusvaatimusten täyttäminen on tuskin ihan helppoa, mutta luotan siihen, että voimme vielä jatkaa vuorovaikutusta ja keskusteluja haun avaamiseen asti. Siksi avaamme nyt ideahaun, joka antaa mahdollisuuden testata hankkeen rahoitettavuutta. Meille ideoiden läpikäynti on samalla tapa pitää jalat maassa, ymmärtää tarpeita paremmin ja sovittaa lopullinen hakuilmoitus paremmin alan realiteetteihin.

Vielä on syytä käydä keskusteluja myös muiden koulutuksen kehittämistä rahoittavien tahojen kanssa. Näiden kansallisten toimijoiden haasteet eivät ole ihan yhtä tarkasti rajattuja kuin STEKin, mutta päällekkäisyyksien välttäminen ja yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen johtavat varmasti kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen.

Miksi sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssi on STEKille tärkeää?                       

Vuosi sitten kutsuimme jäsenistömme ja sidosryhmiemme edustajia Prässiin. Halusimme käynnistää keskustelua siitä, mihin aiheeseen STEKin tulisi suunnata vuoden isoin rahoitushakunsa, jotta sen vaikutus energiamurrokseen olisi aidosti merkittävä. Tavoitteenamme oli rahoittaa miljoonalla eurolla hanketta tai paria, joka parhaiten muuttaisi sähkö- ja energiajärjestelmää turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi, saisi aikaiseksi uutta liiketoimintaa ja vakuuttaisi myös muut rahoittajat siitä, että nyt ollaan olennaisen äärellä.

Kevään Prässi-työpajoissa nostettiin esiin yhtä lailla sitä, miten rahoitetaan kuin myös sitä, mitä rahoitetaan: eli mikä aihe tai painopiste nähdään tärkeimpänä. Molempien käsittely oli hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Keskustelut, kommentit ja erilaiset näkemykset tiivistyivät aika nopeasti sanaan resilienssi. Se ei tietysti tässä maailmantilanteessa yllätä. Voisi helposti ajatellakin, että teeman valikoitumista määräsi asian pinnalla olo julkisessa keskustelussa. Tarkemmassa pohdinnassa pinnan alta paljastui kuitenkin painavia näkökulmia, joiden ansiosta teema alkoi näyttäytyä rahoittamisen väärtiltä.

Sähköä on kaikkialla

Sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssiä voi myös pohtia ”mitä-jos” -kulmasta. On helppo ymmärtää häiriöt ja katkokset ja niistä palautuminen. Sähköistymisen laajuus sen sijaan usein unohtuu. Suomi on jo niin pitkälle sähköistynyt, että häiriöt sähköntuotannossa leviävät tehokkaammin kuin kausiflunssa: liikenteeseen, lämmitykseen ja tiedon tuotantoon. Sähköä virtaa entisiltä kuluttajilta nykyään toiseenkin suuntaan – meillä on jo prosumereita, energian tuottaja-kuluttajia. Energiamurros,  siirtyminen pois fossiilienergiasta, on jo todellisuutta. Ongelmia syntyy, kun viime vuosituhannella rakennettu sähköjärjestelmämme ei kykene reagoimaan yhtä nopeasti kuin muutokset säässä edellyttäisivät, mikä altistaa häiriöille. Kyberuhkiakin leijuu ympärillä.

Huolipuhetta siis piisaa, skenaarioita ja suunnitelmia on tehty ja voimme syystäkin olla ylpeitä suomalaisen yhteiskunnan varsin mallikkaasta varautumisesta. Sitä tullaan ihmettelemään kauempaakin.

Luotettava energiansaanti lisää investointeja

Sähkö- ja energiajärjestelmämme on osa kokonaisturvallisuutta. Vähemmälle on kuitenkin jäänyt resilienssin järjestelmän liäarvoa tuottava potentiaali. Jos järjestelmä toimii luotettavasti, se houkuttelee Suomeen investointeja. Mielenkiintoista on katsoa erityisesti lyhytkestoisten häiriöiden ja lähestulkoon kriiseiksi luettavien tilanteiden välinmaastoa.  Haaste on saada yhä monimutkaisemmaksi muodostuva kokonaisuus toimimaan jatkossakin, ja toimimaan nimenomaa investoinneilla ja ylläpitokuluilla, jotka eivät nosta sähkön tai energian hintaa hallitsemattomasti ylöspäin.

Tähän vielä yhdistyy se, että järjestelmää käyttävät ja sähköä kuluttavat epärationaaliset pienet ihmiset, joiden toimintaa on vaikea ennakoida, on selvää että olemme tekemisissä systeemisen haasteen kanssa. Haasteen, joka on hyvin perustellusti tutkimus- ja kehitystyöpanoksen väärtti.

Pari etappia vielä ennen kuin poksahtaa

Noiden pohdintojen takana on toki paljon keskusteluja ja ideointia STEKin ja sen hallituksen sisällä ja ulkopuolella. Aiheessa päästiin välietappiin, päätökseen rahoittaa hyvin suunniteltu hanke.

Seuraava etappi on saada hanke kukoistamaan ja kasvamaan. Kun se kantaa hedelmää, on jälleen saavutettu yksi välietappi. Kun tulokset on saatu käyttöön, ollaan jo lähempänä maalia, mutta vasta sitten, kun tuloksista saadaan haluttu vaikutus ja hyöty, voidaan STEKissä korkata pullo juhlan kunniaksi.  

Fokusta ja vipua – mitä muuta 2026 tuo tullessaan?  

Hankkeiden rahoittaminen avustuksilla on hieno laji. Siinä voi synnyttää tuloksia, jotka muuttavat alaa ja hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Tulokset tekee avustusten saaja ja hänen roolinsa on tärkein. Rahoittaja valitsee, kuka saa rahaa, muttei voi ennustaa, syntyykö lopputuloksena jotain mullistavaa vai ei. 

Rahoittajan tehtävä on arvioida, parantaa onnistumisen todennäköisyyksiä ja ennen kaikkea huolehtia, että hankkeilla olisi mahdollisimman esteetön tie tuloksiin. Aina paras vaihtoehto ei ole laittaa ison vaikuttavuuden perään paljon rahaa, vaan miettiä, kenellä ja missä rahoitus toimisi parhaiten. 

Vuosi 2025 numeroina 

Vuonna 2025 STEKin saama hakemusten määrä kolminkertaistui. Vuoden aikana saamamme 70 avustushakemusta käsiteltiin kahdeksassa arviointikokouksessa ja yhtä monessa hallituksen kokouksessa. Uutta rahoitusta myönnettiin 3,4 miljoonaa euroa yhteensä 26 hankkeelle.  

Päätösten perustana on kriteeristö, joita vasten hakemuksia arvioidaan ja joiden täyttymistä positiivinen rahoituspäätös kussakin kolmessa rahoituskorissa – tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-, koulutus ja osaaminen sekä muut hankkeet – edellyttää.  

Miten ohjata rahoitus kohti vaikuttavuutta? 

Vuoden lopulla olimme hakemustulvan ansiosta positiivisen haasteen edessä: miten varmistaa jatkossakin, että rahoitus tuottaa mahdollisimman paljon vaikuttavuutta? Kun hakemusten määrä nousee näin merkittävästi, motivoi se myös rahoittajaa tekemään työnsä vielä perusteellisemmin ja tiiviimmin sekä hakijoita että vaikuttavuutta palvellen.  

STEKin avustuksiin budjetoima rahoitus saatiin sitoutumaan vuosiksi 2026 ja 2027 jo niin hyvin, että jatkuvasti auki olevat haut eivät olleet enää järkevä vaihtoehto, ja siksi hakukierroksia on tänä vuonna vähemmän.

Hyvä puoli positiivisessa ongelmassamme oli, että se motivoi tekemään entistä tiiviimpää työtä hakijoiden kanssa. Samalla meille avautui tilaisuus parantaa ja virtaviivaistaa hakuprosessejamme, kriteerejämme sekä osaamistamme.  

Vuonna 2026 rahoituksen fokus tarkentuu 

Keväällä 2026 toivomme voivamme käyttää rahoitusta kohdennetummin. Kevään ensimmäinen haku on kohdennettu tiede- ja teknologiakasvatukselle, jota STEK on rahoittanut monella tapaa aiemminkin. Nyt tavoitteena on kannustaa kumppaneitamme yhteistyöhön, energiamurroksen käsittelyyn niin, että se synnyttäisi valtakunnallisesti näkyvää tekemistä. 

Kevään toinen hakukierros painottuu tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin, ja syksyllä 2026 avataan suunnattu haku sähkö- ja energia-alan osaamisen kehittämisen haasteisiin. Tätä valmistellaan Prässissä, STEKin työpajaprosessissa, jossa yhdessä jäsentemme ja sidosryhmiemme kanssa puristamme esiin sähkö- ja energia-alan kannalta oleellisimmat aiheet. 

Joustavan rahoittajan vipuvarsi 

STEK on yksityinen toimija muttei säätiö. Tämä antaa mahdollisuuden toimia varsin joustavasti. Voimme yhdistää rahoitusta muiden rahoittajien kanssa, josta tuoreena esimerkkinä Vaikuttavuussäätiön lanseeraama hakemustenvaihto.

Siinä sai vastikään yhteisrahoitusta Vaasan yliopiston ja ABB:n hanke. Rahoitamme useita hankkeita myös yhdessä Energiateollisuuden Sähkötutkimuspoolin kanssa. Monissa Business Finlandin rahoittamissa hankkeissa olemme osarahoittajan roolissa, minkä lisäksi olemme lähteneet mukaan myös rakennerahastohankkeisiin.  

Yhteensä rahoittamissamme hankkeissa kokonaisbudjetti vuosille 2025–2029 on 12,9 M€, josta STEKin osuus on 5,7 M€. Rahoituksen vipuvaikutusta haluamme parantaa edelleen.   

Kohti täydellisyyttä – vaikkei perille päästäisikään 

Avustusten suuntaaminen saavuttaa tuskin koskaan täysin optimaalista tilaa tai täydellistä vaikuttavuutta. Parantamisen varaa on aina ja energiaan liittyvät haasteet ovat liikkuvia maaleja. Siksi avustusten rahoittaminen tulee aina olemaan jännä laji. Juuri se pitää rahoittajan liikkeessä, kehityksen vauhdissa ja koko alan mukana muutoksessa. 

STEKin vuosi: ennätyksiä, juhlaa ja sitten kohti uutta

Joulu ja pieni hengähdystauko lähestyvät, ja samalla päivätkin alkavat taas pidentyä. Tauko tulee STEKille hyvään saumaan; vauhtia on riittänyt, mutta ei menon loputtomiin tarvitse kiihtyä. Ilahduttavaa on ollut erityisesti se, että hakijat ovat löytäneet rahoituksemme.

Vuoden aikana saimme peräti 70 hakemusta, mikä on uusi ennätys (vuonna 2024 hakemuksia tuli 25). Kasvukäyrä näyttää komealta, mutta määrän sijaan meille tärkeintä on toki hakemusten laatu ja hankkeissa aikaansaatu vaikuttavuus. Hakijoiden panos on yllättänyt positiivisesti – kiitos, että olette laittaneet meidät töihin ja haastaneet arviointiamme!

Syksyyn mahtui arkea ja juhlaa

Kiitollista, iloista ja juhlavaa oli viettää STEKin 30-vuotisjuhlaa marraskuun lopussa yhdessä jäsenistömme ja sidosryhmiemme kanssa. Tilaisuus toi yhteen STEKin tekemisen leveyttä ja vaikuttavuutta mutta etenkin yhteistyöhalukkaita, uteliaita ihmisiä, joille energiamurroksen vauhdittaminen on tärkeää. Illan kohtaamiset ja yhteinen juhlatunnelma lämmittävät mieltä edelleen.

Joulukuun arki piti katseen tiukasti STEKin historian ensimmäisessä suunnatussa Sähköverkkojen resilienssi -rahoitushaussa, joka sulkeutui joulukalenterin ensimmäisen luukun auetessa. Olimme hämmentyneitä ja iloisesti yllättyneitä – emme osanneet odottaa näin rajatun aiheen ja sen uudentyyppisen käsittelytavan keräävän yhdeksää varsin pitkälle mietittyä ja laadukasta hakemusta.

Myös arvioijien saaminen mukaan kuvioon oli yksi syksyn huolenaiheista. Niin kuitenkin kävi, että jokaiselle hakemukselle löytyi kolme asiantuntevaa arvioijaa. Heillä on joulunajaksi sopivasti askaretta.

Uusi vuosi tuo uuden ison rahoitushaun

Kevääksi taas tekemistä riittää Prässissä, jossa yhdessä sidosryhmiemme kanssa työstetään seuraavan, syksyllä 2026 aukeavan suunnatun haun sisältöä. Sen aiheena tulee olemaan alan osaamisen kehittäminen.

Prässi on STEKin yhteiskehittämisen työpajamalli, jossa sidosryhmät ja asiantuntijat kokoontuvat tiiviisti ideoimaan ja rajaamaan tulevien rahoitushakujen teemoja. Prässi-nimi viittaa siihen, että aiheita käsitellään paineessa, mutta rakentavassa hengessä – uskomme että paras näkemys syntyy aina yhteistyönä.

Valinnat haastavat ja motivoivat

Kun hakemuksia tulee näin paljon ei raha tietenkään voi riittää kaikkeen. Tämä näkyy myös hakukierrostemme määrässä: niitä on näillä näkymin ensi vuonna kolme varsinaista hakua, sekä syksyn alan osaamiseen keskittyvä iso rahoitushaku. Toivottavasti tämä terästää myös hakijoita entisestään valmistelemaan hakemukset huolella.

Korostaisin myös sitä, että meihin todellakin saa olla yhteydessä, jos jokin rahoituskriteerimme tai muu rahoituksen hakemiseen liittyvä asia mietityttää.

Vuonna 2026 panostamme entistä enemmän hakuprosessin kehittämiseen. Velvollisuutemme on tehdä hakemisesta ja valintojen tekemisestä mahdollisimman objektiivista, perusteltavaa ja tasapuolista kaikissa kolmessa rahoituksen kategoriassamme. Myös rahoituksen myöntöjä niin suunnattujen hakujen kuin pienemmän mittakaavan hankkeissa tarkennetaan.

Se haastaa mielekkäällä ja tärkeällä tavalla, koska rahoitus on saatava kohdentumaan fiksusti ja vaikuttavasti. Kriteerien täytyy elää ajassa yhtä jalkaa energiamurroksen kanssa. Hereillä on siis syytä olla.

Kiitos kaikille rahoitusta hakeneille – teidän ansiostanne ja yhdessä kanssanne katsomme innolla kohti vuotta 2026!

Miltä energia näyttää – ja miten se liittyy meidän arkeemme?

Ilmastonmuutoksen hillintä, kestävyys ja työelämän taidot kytkeytyvät energiaan – siksi sen ymmärtäminen on tärkeää meille jokaiselle. Mutta miten tehdä abstraktista käsitteestä konkreettista ja innostavaa?

Energia on sana, jonka kuulemme jatkuvasti, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Energian vaikutukset näkyvät kaikkialla: kotona, koulussa, yhteiskunnassa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vuonna 2026 vähähiilinen energia ja sen ymmärtäminen kuluttajana ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Maailma tarvitsee osaajia, jotka tietävät, mitä energia on ja miten se liittyy kestävyyteen ja tulevaisuuden ratkaisuihimme. Kestävyysajattelu ei ole vain trendi – se on tulevaisuuden työelämätaito.

Koulu muutoksen moottorina

Olemme taitekohdassa, jossa koulun rooli korostuu. Oppimisen kehittämisessä tarvitaan uusia tapoja lisätä kouluviihtyvyyttä, osallisuutta ja tulevaisuuden taitoja. Oulussa tähän vastataan Opinvirran, STEAM in Oulun ja yrittäjyyskasvatuksen yhteistyöllä. Yhteinen hanke “Miltä kWh näyttää?” tuo energiateeman perusopetuksen ylimmille vuosiluokille konkreettisten projektien ja oppimiskokonaisuuksien kautta.

Hankkeessa tutkitaan energiaa omassa arjessa ja lähiympäristössä, oivalletaan sen yhteydet eri oppiaineisiin ja kestävyyteen sekä pohditaan, miten jokainen meistä on osa energiatarinaa. Hankkeen kohderyhmänä ovat perusopetuksen 5.–9. luokat. Tavoitteena on auttaa oppilaita ymmärtämään, miten energia liittyy heidän jokapäiväisiin valintoihinsa, yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Energiaa arjessa ja oppimisessa

Yhteistyössä Tekniikan museon kanssa olemme kehittäneet kilowattituntitietouteen pohjautuvan korttipelin, joka herättää huomaamaan energiankulutuksen omissa valinnoissa. Peliä on jo pilotoitu Helsingissä ja Oulussa, ja palaute on ollut innostavaa: pieni kisailu tekee oppimisesta hauskaa! Ensi keväänä meidät tapaa Tekniikan museon ja hankkeen yhteistyönä Tampereen ITK-messuilla pidettävässä työpajassa.

Pilottikouluissa energiaa on lähestytty monin tavoin. STEAM(*) -projekteissa on rakennettu tuulivoimaloiden pienoismalleja, tutkittu ilmastonmuutoksen ilmiöitä, testattu vetyautoa sekä kirjoitettu fantasiatarinoita. Ulkona oppien on tutkittu kilowattitunnin käsitettä kahvakuulaa nostamalla: Montako toistoa tarvitaan?! Tästä kuuluu iso kiitos taitaville pilottikoulujemme opettajille Ylikiiminkiin, Kastelliin ja Laanilaan.

Energia yhdistää oppiaineet ja taidot

Energia on monialainen aihe, joka tukee oppiaineiden välistä yhteistyötä ja laaja-alaisia taitoja. STEAM-työtapa tuo luovuutta ja kokeilua luonnontieteiden opetukseen ja yhdistää kestävyyssisällöt arjen oppimiseen. Näin energiaymmärrys juurtuu aidosti osaksi opetusta. Energia ei ole vain fysiikan kaavoja – se on osa meidän tarinaamme. Kun nuoret oppivat ymmärtämään energiaa, he oppivat samalla kestävyyttä, luovuutta ja tulevaisuuden taitoja. Ja juuri näitä taitoja maailma tarvitsee.

Haluatko nähdä, miltä kWh näyttää käytännössä?
Lisätietoa hankkeesta ja projekteista julkaistaan Opinvirran sivuilla ensi vuoden puolella. Nähdään Tampereella!

Teksti: kehittäjäopettaja Sanna Mäkelä,
Miltä kWh näyttää? -hanke

(*) STEAM on lyhenne sanoista Science, Technology, Engineering, Arts ja Mathematics eli tiede, teknologia, insinööritaito, taide ja matematiikka. Tiedekasvatuksessa STEAM tarkoittaa oppimisen tapaa, jossa eri oppiaineet yhdistetään luovasti ja käytännönläheisesti. STEAM-työtapa rohkaisee oppilaita tutkimaan, kokeilemaan ja ratkaisemaan ongelmia monialaisesti – ei vain yhden oppiaineen näkökulmasta.

Alan osaajapula tulee 2030-luvulla – ratkaisut vaativat rohkeutta

Osaajapula sähkö- ja energia-alalla ei ole enää kaukainen uhka, vaan todellinen haaste. Ikärakenteen muutos, energiamurros ja teknologian kehitys pakottavat koulutuksen uudistumaan. Nyt tarvitaan rohkeita ratkaisuja, jotta ala säilyy kilpailukykyisenä ja houkuttelevana.

Sähkö- ja energia-alan osaamisesta kirjoittaminen tuntuu menevän jo reilusti toiston puolelle, mutta kun ratkaisuja ensi vuosikymmenelle ajoittuvaan pulaan alan ammattilaisista ei näytä vielä löytyvän, on toisto paikallaan. STEKissä asia nostettiin painopisteeksi viime vuonna, joten nyt kun TKI-toiminnan osalta on saatu fokusointia askel eteenpäin Resilienssi-teemahaun avulla, on aika kääntyä miettimään koulutusta.

Haasteet koulutuksen kentällä

Ikärakenteen muutos, energiamurroksen vaatima uudistuminen, teknologian nopea kehitys ja ammattiin pyrkivien yhä erilaistuvat oppimistarpeet haastavat kouluttajia. Helpoksi asiaa ei tee se, että julkinen rahoitus on koko ajan niukempaa eikä sekään, että alamme ei ole nuorten mielestä välttämättä ihan houkuttelevin vaihtoehto, etenkään tyttöjen mielestä.

Haasteet on toki tunnistettu jo aikaa sitten. Viimeistään nyt pitää alkaa penätä ratkaisujen perään, jos 2030-luvulla aiomme viedä alaa suomalaisin voimin eteenpäin.

Ratkaisujen etsintä ammatillisessa koulutuksessa

Uskoisin, että on syytä pureutua pintaa syvemmälle eri koulutusasteiden osalta, jotta ratkaisun avaimet löytyvät. STEK on käynnistänyt selvityksen ammatillisen koulutuksen tarpeista ja kehitysmahdollisuuksista yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa. Tämä toivottavasti tuottaa ymmärrystä, jota voimme yhdessä muiden rahoittajienkin kanssa käyttää esimerkiksi lähiopetuksen parantamiseen, opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseen ja koulutuksen saavutettavuuden parantamiseen monimuotoisempien oppijoiden houkuttelemiseksi alalle.

Rahoittajan näkökulmasta toisen asteen osalta toistan edelleen sen, että on hyvin vaikeaa löytää tapa rahoittaa kehitystä, joka synnyttää tuloksia levitettäväksi ja käytettäväksi laajasti – vieläpä niin, että suurempi joukko kouluttajia sitoutuu tulosten käyttämiseen.

Korkeakoulujen ja yliopistojen erilaiset haasteet

Korkeakoulujen ja yliopistojen suhteen konepellin alle kurkistaminen paljastaa taasen toisenlaisia kehitystarpeita. Yhteistyölle näyttää olevan toimivia rakenteita, kuten FiTech ja Opin.fi. Akateeminen opettamisen vapaus on jotain, josta on syytä pitää kiinni, mutta se luo monesti esteen yhteistyölle, jos opettamisessa pitää luopua jostain, jotta samalla saadaan aikaan vähemmällä enemmän. Asetelmia, jossa kaikki osapuolet kokevat voittavansa, on vaikea rakentaa, kun kulttuuri perustuu rokkitähtiajattelulle.

Korkeakouluympäristössä kouluttamisen tapa hakea täydentävää rahoitusta laahaa tutkimuksen vastaavaa tapaa pahasti jäljessä. Eipä toki rahoitusmekanismeja ja lähteitäkään ole liiaksi, mutta ehkä juuri STEKin panokset voisivatkin tuoda tähän uutta ajattelua.

Siksi emme jää vain miettimään, vaan pistämme rahat sinne, minne puheemmekin.

Tieteestä, tekniikasta ja osallistavasta oppimisesta – tarjolla harvoille vaiko kaikille?

STEKin sydäntä lähellä ovat pitkään olleet tavat innostaa lapsia ja nuoria tekniikan ja tieteen pariin. Olemme tukeneet Tiedekeskus Heurekaa ja Tekniikan museota sekä tuottaneet erilaisia oppimiseen tarkoitettuja materiaaleja ja välineitä. Opettajien materiaalisivusto Sähkölä.fi (nyt jo Tekniikan museon sivustolle siirretty) ja vuosina 2017-2024 jaettu Voimala -oppimispaketti ovat tulleet monelle tutuiksi. Olemme kovin tyytyväisiä ja iloisia siitä, miten tuki ja kumppaneidemme kehittämät keinot ovat purreet lapsiin, nuoriin ja opettajiin.

Fokus rahoittamiseen – tuoreet ideat etusijalle

Maailman muuttuessa on myös STEKin tarkennettava fokustaan. Jotta tukemme olisi vaikuttavaa ja kohdentuisi hyvin, keskitymme omaan tonttiimme rahoittajana. Se tarkoittaa, että luotamme vahvasti kumppaneidemme kykyyn saada nuoria innostumaan sähköstä ja energiasta. Meidän tehtävämme on korkeintaan varmistaa, että rahoitustamme hakemaan löytävät laajasti lapsia ja nuoria tavoittavat projektit, joissa kukoistavat tuoreet ideat ja ennakkoluulottomat toimintatavat.

Aikuisille energiaan ja sähköön liittyvät aiheet ovat juuri nyt hoteinta hottia, mutta nuorten kiinnostuksen kohteita voivat aikuiset korkeintaan arvailla. Onneksi on olemassa hyviä keinoja konkretisoida, tehdä näkyväksi ja jopa innostavaksi vaikeitakin aiheita. Suomesta löytyy osaajia, jotka haluavat ja kykenevät havainnollistamaan näkymätöntä – kuten Oulun opettajat rahoittamassamme hankkeessa ”Miltä kWh näyttää?”. Tätä neuvokasta ja osaavaa porukkaa löytyy tiedekeskuksista, museoista, kerhotoiminnasta, yliopistoista, oppilaitoksista, kouluista, kirjastoista, päiväkodeista ja isosta joukosta vapaaehtoisia. Kaikkia yhdistää halu tehdä tuiki tarpeellista työtä tulevien sukupolvien eteen.

Julkinen rahoitus on yhä tiukemmassa, ja paine saada aikaan vähemmällä enemmän on kova. Tämä näkyy meilläkin lisääntyneinä hakemuksina. Niukkuuden maailmassa meille on tärkeää varmistaa, että saamme rahoituksemme poikimaan ja vaikuttamaan yhä paremmin. Siksi kannustamme hakijoita paikallista tasoa laajempaan yhteistyöhön, jolla osallistaminen ja oppiminen voidaan levittää laadukkaasti ja mahdollisimman monelle –  esimerkiksi myös nuorille, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi.

Tiedekasvattajat yhteistapaamiseen

Tässä tarkoituksessa kutsuimme tiedekasvattajia koolle Tampereen Yliopistolle tunnistamaan yhteisiä haasteita ja löytämään tapoja innostaa nuoria yhdessä. Yllätyimme positiivisesti, että saimme tuvan täyteen. Keskusteluun ei tarvinnut erikseen kannustaa, aikakin tuntui loppuvan kesken  ja kontaktitiedot vaihtoivat omistajaa. Toiveemme saada ehdotuksia, jotka pohjaavat yhteisiin tavoitteisiin ja tekemiseen, ei kaikunut kuuroille korville. Siksi odotan innolla hyviä yhteisiä ehdotuksia STEKin ja muidenkin tahojen rahoitettavaksi.

Energiamurroksen ja sähköistämisen oivaltamisia haluaisin olla tulevaisuudessa todistamassa ihan omin silminkin. Jos jokin, niin nuorten innostuksen näkeminen, palkitsee.

Timo Kekkonen: STEKin ensimmäiset 30 vuotta

STEK ry:n juhliessa 30-vuotista taivaltaan moni keskittyy muistelemaan yhdistyksen kehitystä, saavutuksia ja menestystä – eikä syyttä. On saatu aikaan paljon hyvää, joka on monipuolisesti tukenut sähkö- ja energia-alan kehittymistä ja tietä kohti sähköistä tulevaisuutta.

Tässä aiempiin saavutuksiin ja menneisyyteen keskittyvässä tilanteessa onkin tärkeä miettiä myös tulevaa. Miten luodaan edellytykset sille, että STEKin 50-vuotisjuhlien koittaessa voidaan olla entistä ylpeämpiä siitä mitä STEK yksin ja yhdessä muiden kanssa on saanut aikaan?

Seuraavassa esitän omat pointtini – kolme sellaista – joiden uskon olevan avainasemassa. Vaikka katson pohdinnassani tulevaisuuteen, perustuvat ajatukseni luonnollisesti menneeseen – niihin kymmeneen vuoteen, kun minulla oli mahdollisuus olla rakentamassa sitä tarinaa, jonka varaan ja jonka oppeja hyödyntäen voidaan kohdata tulevat vuodet.

  1. STEKin tulee hyödyntää omia erityispiirteitään

STEK on yksityinen yleishyödyllinen yhdistys, jolla on todella vapaat mahdollisuudet tehdä asioita, jotka jäsenistön piirissä koetaan tarpeellisiksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Rajallinen määrä jäseniä tekee yhdistyksen päätöksenteosta helppoa. Päätöksiä voidaan myös tehdä nopeasti. Monipuolinen jäsenistö, joka ei edusta kapeaa toimialaa tai sektoria luo hyvät edellytykset sille, että päätettävät toimenpiteet ja varojen kohdistaminen suuntautuvat edistämään laajoja ja vaikuttavuudeltaan pitkäjänteisiä asioita.

Yhdistyksen erityispiirre on myös yhdistyksen merkittävä varallisuus. Varallisuus ei toki ole samaa suuruusluokkaa kuin monella tutkimusta rahoittavalla säätiöllä, mutta kuitenkin tasolla, joka mahdollistaa jo merkittäviä panostuksia. Varoja voidaan käyttää monia säätiöitä tai muita yhdistyksiä joustavammin.

  1. STEKin tulee uudistua

Uudistuminen ja nopea reagointikyky toimintaympäristön muutoksiin on välttämätöntä. En tarkoita tällä sitä, että tavoitteita tulisi nopealla syklillä tarkastella ja uudistaa. Päinvastoin – pidän tärkeänä, että asetetuista pitkän tähtäimen tavoitteista pidetään kiinni, sillä onhan niiden vaikuttavuuden arviointikin hankalaa. Jos tavoitteena on, että energiamurroksen toteuttamiseen tarvittava tietopohja on kunnossa ja huippuosaajia on saatavilla kaikkiin tarvittaviin tehtäviin, on töitä tehtävä pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti. Joustavuutta tarvitaankin siinä, miten asioita edistetään. On oltava intoa ja näkemystä kokeilla uusia ja erilaisia asioita ja samalla rohkeutta ja kykyä muuttaa ja lopettaa toisia. Kun kokeilee uutta, on tarpeen myös rohkeasti kyseenalaistaa vanhaa.

  1. STEKin tulee verkostoitua

STEKin yksi käytännön vahvuus on pieni organisaatio. Pieni organisaatio luo pohjan joustavuudelle, mutta silläkin on haasteensa. Jotta STEK voi parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa tavoitteitaan, on oltava mahdollisimman hyvä näkemys siitä, millaista tulevaisuutta tavoittelemme ja mitä sen toteutuminen edellyttää. Edellytyksenä sille on laaja vuoropuhelu eri tahojen kanssa. Luonnollisesti STEKin jäsenyhdistyksillä ja erityisesti hallituksella on tässä tärkeä rooli. Lisäksi on eri keinoin oltava mukana siinä keskustelussa ja niiden kanssa, jotka ovat tätä tulevaisuutta yhdessä luomassa.

Tärkeä syy verkostoitua on myös löytää parhaat kumppanit, joiden kanssa yhteistyössä toimimalla tavoitteita saavutetaan tehokkaasti. Joidenkin kumppaneiden kanssa suurin etu tulee siitä, että niiden kautta tavoitetaan tärkeitä sidosryhmiä. Toisten kanssa taas voi löytyä yhteistyötä, joissa kumppaneiden resursseja yhdistämällä saadaan aikaan merkittävästi lisää vaikuttavuutta.

Henkilökohtaisesti haluan onnitella STEKiä sen kolmestakymmenestä ensimmäisestä vuodesta. Hetki voidaan iloita menneistä ja olla saavutuksista ylpeitä … ja sitten takaisin rakentamaan vielä hienompaa tulevaisuutta!

Timo Kekkonen, STEKin toimitusjohtaja vuosina 2014-2024