Vuosi sitten kutsuimme jäsenistömme ja sidosryhmiemme edustajia Prässiin. Halusimme käynnistää keskustelua siitä, mihin aiheeseen STEKin tulisi suunnata vuoden isoin rahoitushakunsa, jotta sen vaikutus energiamurrokseen olisi aidosti merkittävä. Tavoitteenamme oli rahoittaa miljoonalla eurolla hanketta tai paria, joka parhaiten muuttaisi sähkö- ja energiajärjestelmää turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi, saisi aikaiseksi uutta liiketoimintaa ja vakuuttaisi myös muut rahoittajat siitä, että nyt ollaan olennaisen äärellä.
Kevään Prässi-työpajoissa nostettiin esiin yhtä lailla sitä, miten rahoitetaan kuin myös sitä, mitä rahoitetaan: eli mikä aihe tai painopiste nähdään tärkeimpänä. Molempien käsittely oli hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Keskustelut, kommentit ja erilaiset näkemykset tiivistyivät aika nopeasti sanaan resilienssi. Se ei tietysti tässä maailmantilanteessa yllätä. Voisi helposti ajatellakin, että teeman valikoitumista määräsi asian pinnalla olo julkisessa keskustelussa. Tarkemmassa pohdinnassa pinnan alta paljastui kuitenkin painavia näkökulmia, joiden ansiosta teema alkoi näyttäytyä rahoittamisen väärtiltä.
Sähköä on kaikkialla
Sähkö- ja energiajärjestelmän resilienssiä voi myös pohtia ”mitä-jos” -kulmasta. On helppo ymmärtää häiriöt ja katkokset ja niistä palautuminen. Sähköistymisen laajuus sen sijaan usein unohtuu. Suomi on jo niin pitkälle sähköistynyt, että häiriöt sähköntuotannossa leviävät tehokkaammin kuin kausiflunssa: liikenteeseen, lämmitykseen ja tiedon tuotantoon. Sähköä virtaa entisiltä kuluttajilta nykyään toiseenkin suuntaan – meillä on jo prosumereita, energian tuottaja-kuluttajia. Energiamurros, siirtyminen pois fossiilienergiasta, on jo todellisuutta. Ongelmia syntyy, kun viime vuosituhannella rakennettu sähköjärjestelmämme ei kykene reagoimaan yhtä nopeasti kuin muutokset säässä edellyttäisivät, mikä altistaa häiriöille. Kyberuhkiakin leijuu ympärillä.
Huolipuhetta siis piisaa, skenaarioita ja suunnitelmia on tehty ja voimme syystäkin olla ylpeitä suomalaisen yhteiskunnan varsin mallikkaasta varautumisesta. Sitä tullaan ihmettelemään kauempaakin.
Luotettava energiansaanti lisää investointeja
Sähkö- ja energiajärjestelmämme on osa kokonaisturvallisuutta. Vähemmälle on kuitenkin jäänyt resilienssin järjestelmän liäarvoa tuottava potentiaali. Jos järjestelmä toimii luotettavasti, se houkuttelee Suomeen investointeja. Mielenkiintoista on katsoa erityisesti lyhytkestoisten häiriöiden ja lähestulkoon kriiseiksi luettavien tilanteiden välinmaastoa. Haaste on saada yhä monimutkaisemmaksi muodostuva kokonaisuus toimimaan jatkossakin, ja toimimaan nimenomaa investoinneilla ja ylläpitokuluilla, jotka eivät nosta sähkön tai energian hintaa hallitsemattomasti ylöspäin.
Tähän vielä yhdistyy se, että järjestelmää käyttävät ja sähköä kuluttavat epärationaaliset pienet ihmiset, joiden toimintaa on vaikea ennakoida, on selvää että olemme tekemisissä systeemisen haasteen kanssa. Haasteen, joka on hyvin perustellusti tutkimus- ja kehitystyöpanoksen väärtti.
Pari etappia vielä ennen kuin poksahtaa
Noiden pohdintojen takana on toki paljon keskusteluja ja ideointia STEKin ja sen hallituksen sisällä ja ulkopuolella. Aiheessa päästiin välietappiin, päätökseen rahoittaa hyvin suunniteltu hanke.
Seuraava etappi on saada hanke kukoistamaan ja kasvamaan. Kun se kantaa hedelmää, on jälleen saavutettu yksi välietappi. Kun tulokset on saatu käyttöön, ollaan jo lähempänä maalia, mutta vasta sitten, kun tuloksista saadaan haluttu vaikutus ja hyöty, voidaan STEKissä korkata pullo juhlan kunniaksi.
