
STEK on kevään mittaan järjestänyt Prässi-työpajoja, joissa on pohdittu konsulttitalo MDI:n tuella sähkö- ja energia-alan koulutukseen ja oppimiseen liittyviä haasteita. Saimme työpajoissa erittäin hyvää näkökulmaa suoraan etulinjasta, sähköalan opettajilta ja koulutusohjelmista vastaavilta sekä alan vaikuttajilta.
Tarpeita listattiinkin tukuittain, aina monialaisten ja systeemisten opintomahdollisuuksien tarjoamisesta sähköturvallisuuden koulutuksen sovittamiseen eritasoisten ja erikielisten oppijoiden valmiuksiin.
Edellä mainitsemani edustivat ihan pintaraapaisua toinen toistaan akuutimmeista tarpeista. Yhteistä kaikille näkemyksille oli, että opettajien tukeminen nähtiin kriittisimmäksi ja nopeimmin tehoavimmaksi tavaksi lähteä liikkeelle.
Tavoitteena jatkuva yhteistyömuoto
Kahden työpajan tuloksena syntyi alustava ajatus siitä, millainen voisi olla STEKin rahoittama koulutuksen kehityshanke. Työpajassa piirtelin fläppitaululle kuvaa siitä, mitä elementtejä rahoitettavassa hankkeessa voisi olla. Koska opettajien tukea tarvitaan, olisi hyvä saada aikaan toimintamalli tai foorumi, joka sitä tarjoaa – vieläpä alakohtaisesti ja ratkaisuja spesifeihin energiamurroksen osaamistarpeiden haasteisiin. Jotta vaikutukset alan osaamiseen jäisivät pysyviksi, tulisi yhteistyömuodon olla elinkelpoinen vielä hankerahoituksen päätyttyäkin.
Keskeistä hankkeessa on toki tuottaa uutta koulutustarjontaa. Hankkeen tulisi kyetä eri organisaatioiden yhteistyönä tekemään uudentyyppistä sisältöä ja pilotoimaan niitä käytännössä. Työpajoissa kaivattiiin pilotteja, jotka vastaavat esimerkiksi poluttamisen, osaamisen yhdistämistarpeen, osaajien erilaisten taustojen ja tasojen, sisällön monistettavuuden ja uusimman tiedon hyödyntämistarpeen tuomiin haasteisiin.
Jos hanke saa käyntiin tällaisia pilotointeja ja kykenee näyttämään, että niiden sisältö voi levitä osina tai kokonaisuuksina muuallekin kuin yhteen oppilaitokseen, ollaan saavutettu merkittäviä edistysaskelia. Uskoisin, että paineet esimerkiksi korkeakoulujen yhteistyön vauhdittamiseksi käyvät yksiin tällaisten pilotointien kanssa.
Tulosten levittämisestä huolehdittava
Hankkeen tulisi pilottien pohjalta myös löytää toimivia käytäntöjä tulosten levittämiseen. Modulaarisuus, pienten osaamiskokonaisuuksien tunnistamisen menettelyt, hyväksynnät ja muut tavat varmistaa tulosten skaalautuminen saisivat levitä laajemmalle ja palvella alan oppijoiden tarpeita, olivatpa ne lähtöisin tutkintotavoitteista tai halusta täydentää ammatissa vaadittua osaamista tai taitoja.
Samalla pitäisi muistaa, että koko ajan tähdätään liikkuvaan maaliin; osaamistarpeet muuttuvat kun energiamurroskin etenee. Ennakoida kannattaa, ja siihen on ihan menetelmiäkin, ennustamiseen ja kristallipalloon katsomiseen en kannusta.
Ideahaku jatkaa vuoropuhelua
Jonkinlainen perusjuoni suunnattua hakua varten alkaa muodostua. Uskoisin myös, että Prässiimme osallistuneet tahot katselivat ryhmätyötiloissa toisiaan jo yhteistyöpilke silmäkulmassaan. Varmasti ideoita ainakin pilotoinnin osalta syntyi jo tapahtuman aikana.
Näiden rahoitusvaatimusten täyttäminen on tuskin ihan helppoa, mutta luotan siihen, että voimme vielä jatkaa vuorovaikutusta ja keskusteluja haun avaamiseen asti. Siksi avaamme nyt ideahaun, joka antaa mahdollisuuden testata hankkeen rahoitettavuutta. Meille ideoiden läpikäynti on samalla tapa pitää jalat maassa, ymmärtää tarpeita paremmin ja sovittaa lopullinen hakuilmoitus paremmin alan realiteetteihin.
Vielä on syytä käydä keskusteluja myös muiden koulutuksen kehittämistä rahoittavien tahojen kanssa. Näiden kansallisten toimijoiden haasteet eivät ole ihan yhtä tarkasti rajattuja kuin STEKin, mutta päällekkäisyyksien välttäminen ja yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen johtavat varmasti kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen.