Viimeistään energiamurroksen myötä on osaavan työvoiman saatavuus noussut koko toimialan polttavimmaksi tulevaisuuden haasteeksi. Ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset koskettavat myös STEKiä, jonka on aika arvioida toimintansa prioriteetteja ja etenkin vaikuttavuutta. Opetuksen ja opetusmateriaalien kehittämisen osalta se tarkoittaa opettajien parempaa hyödyntämistä oman työnsä asiantuntijoina.

STEKin perustehtäviin on pitkään kuulunut koulutuksen ja opetuksen kehittämiseen panostaminen. Erityisesti nuorien ja lapsien innostaminen tekniikan ja tieteen pariin on näkynyt niin kouluille tarkoitetun sähkölä.fi -sivuston oppimateriaalin leveydessä kuin vaikkapa Heurekan sähköaiheisten näyttelyiden ja tiedeshow-kiertueen suosiossa. Nuoria  sähkö- ja energiatekniikan uralle innostava Näkymätön voima -kampanja on onnistunut puhuttelemaan nuoria sekä sosiaalisessa mediassa että kouluvierailuilla.

Osaamisen riittävyys alalla tulevaisuudessa on kuitenkin haaste, jossa STEKinkään voimavarat eivät välttämättä riitä – etenkään yksin. Olen useassa yhteydessä nostanut esiin sitä, että ikäluokkien pienentyessä, osaajien eläköityessä, energiamurroksen ja teknologioiden edetessä ja liiketoimintamallien muuttuessa osaamisesta tulee entistä kriittisempi tekijä. Toistaiseksi hakijamäärät alan oppilaitoksiin ovat pysyneet kohtalaisella tasolla, mutta en tuudittautuisi siihen, että tällä pärjätään vielä vuodesta 2030 eteenpäin. Määrien lisäksi pitäisi tarkkaan miettiä sitä, millä osaamisella pärjätään jatkossa.

Vastuu osaamisen varmistamisesta jakautuu laajalle

Oppilaitokset ja erilaiset instituutiot toki mahdollistavat niin formaalin, tutkintoihin tähtäävän kuin työn ohessa eri tavoin täydentävän oppimisen ja osaamisen kehittymisen. Jossain on todettu, että uutta osaamista oppii 70 prosenttisesti työssään ja tekemällä, 20 prosenttisesti oppimalla muilta ympärillä ja vasta loppu 10 prosenttia opitaan kouluttautumalla. Työn ja työnantajien rooli soveltavan osaamisen varmistamisesta on suuri, mutta oppilaitoksien ja koko koulutusjärjestelmän rooli perustan luomisessa on kriittinen.

Koulutusjärjestelmän rahoitus ja sitä nauttivat organisaatiot ovat isojen haasteiden edessä. Kotimaisia kieliä puhuvien ikäluokkien väheneminen, oppimisen monimuotoisuuden tarve, rahoituksen jatkuva niukentuminen ja digitalisaatio vaikuttavat perusopetuksesta korkeakouluihin sekä jatkuvaan työssäoppimiseen asti. Yksittäisten oppilaitosten paine jakaa resursseja muiden kanssa kasvaa, samoin huoli opettajien hyvinvoinnista ja kapasiteetista. Oma lukunsa on vielä korkein opetus, jonka pitää kyetä perustamaan oma koulutuksensa uusimpaan tutkittuun tietoon.

STEKinkin on syytä tarkkaan pohtia, mitä se voi tehdä, jotta Suomessa riittäisi osaajia päästöttömän, turvallisen ja tehokkaan energiajärjestelmän kehittämiseen vielä 2030-luvulla. Osaamista tarvitaan monelta alalta ja eri tasoille. Osin emme edes tiedä, millä osaamisten yhdistelmällä voi menestyä tulevaisuudessa tai millä titteleillä alan yrityksen palkkaavat kymmenen vuoden päästä.

Opettajien sitoutuminen kriittistä

STEKin vahvuutena on sen asiantuntevat jäsenistö ja verkostot sekä sen taloudelliset voimavarat. Tasku ei kuitenkaan mittavan haasteen edessä ole pohjaton ja siksi resursseja osaamisen kehittämiseen on syytä käyttää erittäin vastuullisesti juuri nyt. STEK on ansioituneesti kehittänyt paljon oppimateriaaleja ja konsepteja, joita voi hyödyntää kouluissa. Sähkölä ja Voimala ovat hienoja esimerkkejä, mutta niiden saaminen aktiiviseksi osaksi opetusta riippuu täysin opettajista.

Jatkossakin STEK on innokas rahoittamaan vastaavaa koulutuksen kehittämistä ja muillakin koulutusasteilla kuin perusopetuksessa. Rahoittamisen osalta on mielestäni kiinnitettävä entistä tarkemmin huomio siihen, miten opettajalle ja oppimiseen voidaan luoda pedagogisesti toimivaa ja opetussuunnitelmiin istuvaa sisältöä. Siksi rahoituksen kriteeriksi on nostettava se, että rahoituksen käyttöön ja tulosten tekemiseen sitoutuvat etulinjassa olevat opettajat ja kouluttajat sekä heidän työnantajansa. Riippumatta koulutusasteesta on tärkeää, että rahoitusta voidaan kohdentaa niin, että oppilaitokset ja opettajat itse ovat ajajan paikalla sisällön tekemisessä. Vain näin syntyy sitoutumista tulosten hyödyntämiseen ja lopulta myös aitoa vaikutusta osaamisen kehittymiseen.

Aloitettuani STEK:in toimitusjohtajana maaliskuussa osaamisen riittävyys, koulutus ja nuorten houkutteleminen alalle on noussut potentiaalisten rahoituskohteiden kärkeen – ainakin omalla listallani. Syitä pitkäjänteiselle panostamiselle osaamiseen löytyy lukuisia. Niiden summaaminen on omiaan nostamaan kylmää hikeä pintaan, kun tarkastellaan mahdollisuuksia vaikuttaa asian tilaan viiden, kymmenen vuoden päähän.

Yksistään 2030-luvulla opiskelu- ja työikään tulevien ikäluokkien osalta ei uusimpien väestöennusteiden osalta kasvua juurikaan tapahdu. Vastaavasti 1960-luvulla syntynyt suuri ikäluokka eläköityy. Maakunnittain erot ovat huomattavia, erityisesti Pohjois-Suomessa ilmiö korostuu.

Maahanmuutto näyttää nousevan otsikoihin tekijänä, joka osaltaan paikkaa ilmiötä, silti osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen se tuo omat isot haasteensa. Ne näkyvät nyt peruskouluissa kieli- ja kulttuurierojen rikkautena. Tyttäreni on töissä espoolaisessa päiväkodissa, jossa lapsia saa tervehtiä yli kymmenellä kielellä, joista osan olemassaolosta minulla aiemmin ei ollut minkäänlaista ymmärrystä. Toki lasten kasvaessa opiskeluikään kielitaitoa karttuu, mutta haaste oppimiselle on erilainen kuin 1980-luvulla opiskelleilla.

Oppiminen muuttuu koko ajan muutenkin digitaalisuuden mahdollistaessa monimuotoisuutta sekä ajasta ja paikasta riippumattomuutta. Joustavuutta tulee lisää, mutta samalla käytännön taitojen oppiminen muuttuu haastavammaksi, etenkin resurssien niuketessa. Koulutuksen tuottavuuspaineessa on vaikeaa saada kehitettyä hyvää oppimista, etenkin aloilla, jossa taidoilla on keskeinen merkitys.

Sähkö- ja energia-alaa ravisteleva siirtymä – kutsuttakoon sitä digivihreäksi – nostaa rimaa merkittävästi osaamiselle ja sen kehittämiselle. Tuotantomuodot muuttuvat merkittävästi, samoin jakelu ja sähkön kauppa muuttuu älykkäämmäksi. Tavat käyttää ja kuluttaa fiksummin ja energiatehokkaammin vaativat ymmärrystä ja osaamista teknologioista, joille 80-luvulla ei ollut edes nimeä. Koulutuksen ja koko suomalaisen järjestelmän kyky vastata kehityksen nopeuteen ei ole vahva. Näyttää olevan vielä niin, että mitä korkeampi koulutustaso, sitä hitaammin tutkinnot muuttuvat vastaamaan tarpeita. Toki koulutuksemme antaa perusvalmiudet oppia ja sivistyksen elämää varten, mutta liian usein saa törmätä opettamiseen, joka tehdään ympäristöissä ja välineillä, jotka muistuttavat enemmän museota kuin ympäristöä, johon pitäisi valmistua. Opettajia olisi myös syytä jatkokouluttaa, samoin tietysti yrityksissä töissä olevien osaamista päivittää. Tällä hetkellä ei näytä siltä, että etenkään työssäkäyvien osaamisen kehittämiseen riittää jatkossa julkista tukea.

Huolipuheesta huolimatta näköpiirissä on valonpilkahduksia. Sähköalan toimijoiden yhteinen Näkymätön voima -kampanja on hyvä esimerkki siitä, miten alastamme innostuneet nuoret saadaan kertomaan alasta nuoremmilleen. Kampanja on saanut erinomaisen hyvää palautetta, etenkin innostavista esiintyjistään. Viestiä viedään yläasteikäisillekin eri kanavia pitkin ja yhteistyö opettajien kanssa on monella suunnalla aktiivista ja terävää. Silti tekemistä on paljon, erityisesti monikulttuurisuuden ja kielten kirjon tuoman haasteen edessä. Mutta kyllä keinovalikoimaakin riittää työelämään tutustumisjaksojen hyödyntämisestä hackathoneihin. Ja erilaisten keinojen valikoimaa pyrimme aktiivisesti lisäämään. Tärkeää on myös se, ettei työhön tarttumista tarvitse tehdä yksin.

Viestien pukeminen sellaiseksi, että joidenkin vuosien sisään uraansa valitseva nuori ymmärtää sähkö- ja energia-alan merkityksen ja mahdollisuudet omasta vinkkelistään ei ole helppoa. Viestin saaminen perille eri kanavien kirjossa ja kilpailevan informaation ähkyssä on sekin omanlaisensa ongelma. Ratkaisut näihin kuitenkin on tehtävissä ja löydettävissä, kunhan osaamme viestiä riittävän yhtenäisesti, yhdessä ja riittävällä volyymilla.

Vielä on aikaa ilmoittautua mukaan Näkymätön voima -kampanjaan!
Ellet siihen ehdi, kannattaa ottaa STEKiin yhteyttä, jos nuorten tulevaisuus sähköalalla askarruttaa!

Tapio Koivu
Toimitusjohtaja
STEK ry

Kymmenen vuotta sitten, kun minusta tuli STEKin ensimmäinen kokopäiväinen toimitusjohtaja, käynnistimme STEKin kehittämisen. Tällöin strategiatyön pohjana oli näkemys tulevaisuudesta, jossa sähköön perustuva energiajärjestelmä mahdollistaa hiilettömän yhteiskunnan, energiakulutuksen vähentämisen sekä luo edellytykset lisääntyvälle hyvinvoinnille.

Nyt voidaan todeta, että visio oli oikea: sähkö energiajärjestelmän perustana on entistä tärkeämpi ja sen tarpeellisuudesta ollaan laajasti yhtä mieltä. Päästöttömästi tuotettu sähkö on keskeinen myös energiamurroksessa, jossa asteittain siirrytään pois fossiilisista polttoaineista,  ja näin luodaan edellytykset ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle.

Energiamurroksen toteutuminen edellyttää monipuolista osaamista ja monenlaisia osaajia. Meillä tulee olla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä tämä muutos meiltä edellyttää ja toisaalta mitä se mahdollistaa. Näiden asioiden osalta STEKissä on tehty töitä, kohdentamalla resursseja osaamisen kehittämiseen, osaajien kannustamiseen sähkö- ja energia-alalle ja tiedon ja ymmärryksen lisäämiseen erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Samalla kun panostukset ovat kymmenessä vuodessa kolminkertaistuneet, on niitä kohdistettu entistä valikoidummin. Nyt uskaltaa jo sanoa,  ettemme alkuun itsekään ymmärtäneet, miten suuri merkitys tällä työllä on.

STEKin vahvuudet ja verkosto tuovat vaikuttavuutta

On tärkeää, että STEK jatkaa toimintaansa, luoden edellytyksiä energiamurroksen tarvitsemalla osaamiselle ja osaajien saatavuudelle. STEKin vahvuuksia, joita ovat joustavuus, näkemyksellisyys sekä halu ja kyky nopeasti kokeilla ja toteuttaa uusia toimintatapoja, tulee hyödyntää jatkossakin. Luotua yhteistyökumppaneiden verkostoa tulee edelleen laajentaa, samalla sparraten nykyisiä kumppaneita yhä parempiin suorituksiin ja uuden kokeiluun.

Energiamurroksen toteutuminen edellyttää, että toimintaympäristö luo kaikilta osin edellytykset tähän välttämättömään uudistukseen. Tämän takia STEKin tulee laajentaa verkostojaan ja vaikuttavuuttaan myös uusiin suuntiin. Energiamurroksen toteuttaminen edellyttää osaamisen ja osaajien lisäksi sitä, että toimintaympäristö kannustaa muutokseen eikä luo sille tarpeettomia esteitä tai hidasteita. Tarvitaan myös uusia teknologioita ja innovaatioita ja laajaa kansainvälistä yhteistyötä. STEK ei voi aktiivisesti toimia kaikilla näillä alueilla, mutta se voi yhdessä jäsenyhdistystensä ja kumppaniensa kanssa olla mukana edistämässä kokonaisuuden toteutumista.

Sähköstä positiivisesti

Energiamurroksen taustalla on uhka ilmaston lämpenemisestä ja sen katastrofaalisista vaikutuksista. Uhkakuvien sijaan STEK on tuonut tähän keskusteluun tietoa ja positiivisuutta. Koko energiatalouteen liittyvä muutos on mittakaavaltaan järisyttävä, mutta mahdollinen. Se voidaan toteuttaa hyödyntämällä osaamista ja teknologiaa, samalla energiaa säästäen ja elämisen laadusta tinkimättä –  jopa hyvinvointia lisäämällä.

Kymmennen vuoden taival STEKissä on ollut kiinnostava, innostava ja mielenkiintoinen. On ollut hienoa olla monessa mukana ja tehdä yhdessä muiden kanssa työtä, jonka olen kokenut äärimmäisen merkitykselliseksi.

Timo Kekkonen,
toimitusjohtaja
STEK ry