Sähkö‑ ja energia-alan koulutuksessa menee nyt hyvin, mutta tila ei ole pysyvä. Opettamiseen käytettävät resurssit vähenevät, sisältöjä on uudistettava yhä nopeammin ja oppijoiden valmiudet vaihtelevat yhä enemmän.
Silti toimimme ihan kuten ennenkin: jokainen oppilaitos kehittää omat ratkaisunsa, omalla ajallaan ja omilla voimillaan. Kuinka monta kertaa samaa pyörää keksitään uudestaan eri puolella Suomea? Yksin tekeminen ei ole enää tehokasta, enkä rehellisesti sanottuna usko sen synnyttävän rahoittamiskelpoisia lähtöjäkään kuin aivan poikkeustapauksissa.
Tilannekuvan ollessa mikä on, olisi syytä alkaa rakentaa yhteistyörakenteita, niin eri koulutusasteen oppilaitosten kuin työelämänkin kesken.
Yhteistyö ei ole enää vaihtoehto – se on edellytys
Kun katsotaan energiamurroksen suuntaa, yksi asia nousee ylitse muiden: se on kokonaisuuksien hallinta. Sähköistyminen, digitalisaatio, resilienssi ja uusiutuvat energiaratkaisut kietoutuvat yhteen tavalla, joka vaatii sekä laaja-alaista että syvää osaamista. Samaa tulisi vaatia myös alan koulutukselta.
Yksittäinen oppilaitos – olipa se toisen asteen toimija tai korkeakoulu – ei pysty vastaamaan tähän yksin. Kun resurssit muuttuvat yhä rajallisemmiksi, yhteistyön tekemisestä ja työn jakamisesta tulee välttämättömyyksiä. Yhteiset opintokokonaisuudet, jaettu opetus, yhteiskehitetyt materiaalit, monialaiset pilotit – näitä kaikkia on jo nähty, mutta usein vain pieninä kokeiluina.
Eikö kenellekään tule mieleen kysyä, mikseivät nämä kokeilut ole jo normi? Onko kyse rakenteista, kannustimista vai siitä, ettei aikaa tai resursseja yhteistyön rakentamiseen ole ollut? Vai onko kyse toimintakulttuurista ja kokemuksesta, ettei kaverille ole syytä jättää?
Niukoilla resursseilla yhdessä enemmän aikaan
Yhteistyötä peräänkuulutetaan usein, kun rahat vähenevät. Se voi tuntua kuluneelta fraasilta, mutta tällä kertaa kyse ei ole pelkästä säästämisestä, vaan ennen kaikkea vaikuttavuudesta. Kun resursseja yhdistetään, syntyy mahdollisuus tehdä asioita, joita yksin ei voisi: kehittää valtakunnallisia oppimiskokonaisuuksia, testata uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja rakentaa pysyviä verkostoja, jotka kantavat yksittäisiä hankkeita pidemmälle.
Toisin sanoen resursseja yhdistämällä voidaan siirtyä yksittäisistä projekteista kohti yhdessä rakennettuja alustoja, toimintamalleja ja sisältöjä.
STEK on mukana mahdollistamassa
Tämä on myös se kohta, jossa STEK haluaa olla mukana. Meidän tehtävämmehän on rahoittaa hankkeita, jotka vievät sähkö- ja energia-alaa eteenpäin. Tällä hetkellä yksi selkeimmistä pullonkauloista liittyy osaamiseen ja sen kehittämiseen ja erityisesti siihen, miten tätä työtä tehdään yhdessä.
Siksi haluamme rahoittaa hankkeita, jotka rakentavat yhteistyötä niin eri oppilaitosten kuin työelämänkin välille. On syytä etsiä tapoja, jotka yhdistävät toisen ja kolmannen asteen toimijoita. Se, että fiksut ihmiset saavat aikaan luovia ja hyviä ratkaisuja, ei riitä, ne on vielä monistettava muidenkin käyttöön. Ja tarkennan vielä: pelkkä julkistaminen ei ole vielä monistamista, tarvitaan vuorovaikutusta, yhteistyötä ja sitouttamista jo ratkaisujen tekovaiheessa.
STEKille koulutuksen kehittämisessä ei ole kysymys hankehumpasta, vaan energiasiirtymän vauhdittamisesta: siksi yhteistyö korostuu ja sitä teemarahoituksen hanke-ehdotuksilta tullaan vaatimaan. STEKin rahoitus voi tässä toimia vipuna: se mahdollistaa yhteistyön käynnistämisen, antaa resursseja yhteiskehittämiseen mutta voi auttaa rakentamaan pohjaa myös muulle rahoitukselle, jota sitäkin on syytä varautua hakemaan.
