Kirjoitan jälleen vaikuttavuudesta, koska aihe on tällä hetkellä yksi rahoittajien kuumimmista keskustelunaiheista. Syy siihen on yksinkertainen: rahoittaja haluaa saada aikaan enemmän edistystä, hyvinvointia, kestävyyttä, kilpailukykyä, työpaikkoja ja yleensäkin jotain myönteistä muutosta, mutta todennetusti. Todentamisesta se iso haaste juuri alkaa.
Vaikuttavuuden osoittaminen on vaikeaa
Vaikuttavuuden aikaansaaminen on haastavaa, mutta sen todentaminen vielä vaikeampaa. Kuinka todistaa, että tapahtunut parannus oli juuri niiden alkuperäisten ideoiden, panosten, tekijöiden ja suunnitelmien ansiota, joista joskus haaveiltiin.
Tilanne muistuttaa yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa. Ensimmäinen versio toteutuu harvoin sellaisenaan, mutta ilman suunnitelmaa eteneminen olisi vielä takkuisempaa. Sama pätee vaikuttavuuteen. Tulevaisuutta ei voi ennustaa tarkasti, mutta sen saavuttamiseksi voidaan rakentaa uskottava reitti. Siksi valistuneemmat toimijat ovatkin ottaneet käyttöön vaikuttavuuspolun käsitteen.
Vaikuttavuuspolku kuvaa loogisen ketjun, jossa resurssit, toimenpiteet, tuotokset ja vaikutukset johtavat kohti tavoiteltua muutosta. Ideana on kuitenkin, että tarkastelun lähtöpiste ei ole nykyhetki, vaan tulevaisuus. Ensin määritellään, millaista muutosta halutaan tapahtuvan, ja sen jälkeen pohditaan, mitä sen saavuttaminen edellyttää. Mitä resursseja on oltava ja mitä toimenpiteitä tehtävä, jotta vaikutuksia, niin suoria kuin välillisiä, todella syntyy.
Mitä STEK haluaa saada aikaan?
Pohdimme hallituksemme kanssa hiljan STEKin omaa vaikuttavuutta ja sitä, millaisia vaikuttavuuspolkuja rahoituksemme pitäisi synnyttää.
Kylmiltään harjoituksen tekeminen lyhyen seminaarin lyhyessä ryhmätyössä oli hyvin vaikeaa. Vaikuttavuutta ei voi puristaa muutamaan yksinkertaiseen lauseeseen, varsinkaan toimintaympäristössä, jota energiamurros muuttaa nopeasti. Harjoitus oli kuitenkin arvokas, koska sen avulla kykenimme tarkentamaan perusajatusta rahoituksen vaikuttavuuden logiikasta juuri energiamurroksen kentässä.
Sivutuotteena ymmärsimme, että vaikuttavuuden tarkastelu auttaa myös tekemään parempia rahoituspäätöksiä. Kun tavoiteltu muutos on riittävän kirkas, myös sen saavuttamiseksi tarvittavien resurssien, keinojen ja toiminnan arviointi on helpompaa.
Osaamisvajeen korjausarja etsitään ratkaisuja
Vaikuttavuuspolku onkin nyt ensimmäistä kertaa vaatimuksena juuri avautuneen Osaamisvajeen korjaussarja -ohjelman haussa. Sen tavoitteena on löytää ratkaisuja sähkö- ja energia-alan osaamishaasteisiin 2030-luvulla.
Rahoituksen saamiseksi ei siksi riitä, että hanke tuottaa kiinnostavia havaintoja tai uusia toimintamalleja. Ratkaisujen tulisi päätyä osaksi käytäntöä ja käytäntöjen tulisi todistettavasti olla parannus nykytilaan. Vaikuttavuutta voi olla esimerkiksi se, että harjoittelupaikkoja löytyy kaikille alan opiskelijoille enemmän, nopeammin ja vaivattomammin ja sen myötä valmistuvien työllistyminen hypähtää seuraavalle tasolle.
Vaikuttavuuden mittarina voisi olla se, että koulutusohjelmat, jotka ovat panostaneet uudistumiseen ja kehittämiseen, erottuvat edukseen ja houkuttelevat paremmin opiskelijoita. Todennetut muutokset yritysten kokemuksissa osaamisen saatavuudesta ja työllistämisestä voisivat myös olla relevantti mittari toimenpiteiden vaikuttavuudelle.
Tällaiset muutokset kertovat siitä, että hanke on onnistunut vaikuttamaan todelliseen ongelmaan.
Polku kannattaa piirtää, vaikka se muuttuisikin
Rahoittajana emme halua määritellä yhtä oikeaa tapaa osoittaa vaikuttavuutta. Sen sijaan odotamme, että hakija pohtii itse, millaiseen muutokseen tähtää ja miten tuon muutoksen syntymistä voidaan mitata ja seurata. Tämän ajatuspolun piirtäminen auttaa hakijaa myös perustelemaan polun ensin itselleen, sitten rahaa käyttävälle tiimilleen ja sen jälkeen meille ja muille sidosryhmilleen.
Työkaluja tähän on olemassa, ja vaikuttavuuspolku on yksi käyttökelpoisimmista. Se auttaa tekemään näkyväksi logiikan, jonka varaan hankkeen onnistuminen rakentuu.
Harva polku säilyy muuttumattomana koko matkan ajan. Ympäristö muuttuu, uusia havaintoja syntyy ja suuntaa pitää joskus tarkentaa. Silti kartta kannattaa piirtää. Ilman sitä on vaikea ellei mahdoton tietää, onko matkalla oikeaan suuntaan.
