Kiinteistötason saarekekäyttöratkaisut ovat nopeasti yleistymässä suomalaisissa omakotitaloissa ja maatiloilla. Niiden turvallinen toteutus vaatii nykyistä parempaa suunnittelua ja valvontaa, todetaan tuoreessa Tampereen yliopiston ja TAMKin raportissa.
Mitä ovat saarekekäyttöratkaisut?
Saarekekäyttöratkaisu tarkoittaa sähköjärjestelmää, jossa kiinteistö pystyy toimimaan itsenäisesti, erillään yleisestä sähköverkosta esimerkiksi sähkökatkon aikana. Tällöin sähköä tuotetaan ja jaetaan paikallisesti esimerkiksi akkujen, aurinkopaneelien tai aggregaatin avulla. Saarekekäyttö mahdollistaa esimerkiksi kriittisten laitteiden toiminnan myös silloin, kun sähköverkosta ei tule virtaa.
Raportissa määritellään: ”Saarekekäyttöratkaisuilla tarkoitetaan kiinteistön sähköjärjestelmän toteutuksia, joissa verkko voi toimia erillään jakeluverkosta. Varavoimalla viitataan erityisesti säädösten edellyttämiin varajärjestelmiin, kuten maatiloilla käytettäviin aggregaatteihin, jotka muodostavat yhden saarekeratkaisun muodon. Mikroverkolla puolestaan tarkoitetaan laajempaa teknistä kokonaisuutta, joka sisältää tuotannon, varastoinnin ja ohjauksen, ja jolla on kyky toimia sekä rinnan jakeluverkon kanssa että erillään siitä.”
Suunnittelun ja valvonnan puutteet riski
Raportin mukaan energiamurros ja sähköistyminen tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. ”Omakotitalojen sähköverkkojen rakenteet ovat monimutkaistuneet merkittävästi viime vuosien aikana, ja niiden turvallinen sekä toimintavarma toteutus edellyttää suunnittelijalta syvällistä aihealueen tuntemusta ja erityisosaamista”, korostaa professori Pertti Järventausta Tampereen yliopistosta.
Raportissa painotetaan, että nykyinen lainsäädäntö jättää liikaa vastuuta kiinteistön omistajalle. ”Omakotitaloasujan tai kiinteistön omistajan kyky toimia tilaajan roolissa, eli kyky tuntea sähköasennuksiin liittyvä säädöstausta ja osata vaatia niiden toteutumista, on myös yleisesti rajallinen”, toteaa DI Kari Kallioharju TAMKista. ”Tämän vuoksi vaatimukset suunnittelun sisällölle ja suunnittelijoiden pätevyyksille tulee perustua riippumattomiin ja virallisesti valvottuihin kriteereihin.”
Raportin tekijät vaativatkin muutoksia lainsäädäntöön: ”Ensimmäinen kehitysaskel olisi sähköturvallisuuden keskeisimpään lainsäädäntöön sisällytettävä vaatimus sähkösuunnittelijan nimeämisestä sekä suunnittelijoiden pätevyysvaatimuksien määrittelystä”, raportissa linjataan.
Teknisellä puolella raportti nostaa esiin muun muassa kriittisten kuormien tunnistamisen, vikasuojauksen ja laitevalmistajien ratkaisujen erot. ”Käytännön toteutuksissa tulisikin alun perin suunnitellun järjestelmän laajennuksen yhteydessä varmistua myös uudenlaisten tuotanto- ja kuormituskombinaatioiden toiminnasta”, muistuttaa DI Lasse Peltonen.
Johtopäätös
Raportin keskeinen viesti on selvä: saarekekäyttö voi parantaa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja energiajärjestelmän resilienssiä, mutta vain, jos suunnittelu, dokumentointi ja valvonta ovat kunnossa.
Hankkeen loppuraportti löytyy yliopiston sivuilta https://trepo.tuni.fi/handle/10024/231338
