Työni parhaita puolia on päästä osallistumaan puhtaan siirtymän edistämiseen, ja kesällä oli tilaisuus perehtyä aiheeseen entistä syvällisemmin. Antoisaa ja mielenkiintoista se oli monella tapaa, eikä vähiten siksi, että ”siirtymä” tuntuu saavan laajan kirjon merkityksiä riippuen siitä, keneltä, missä ja milloin kysyy. Kesällä näiden merkitysten pohdinnalle ja reflektiolle jäi kerrankin aikaa.
Eri puolilla Suomea pidetyt tapahtumat lähestyivät puhdasta energiajärjestelmää hyvin eri tavoin. Kesäkuussa osallistuin ensimmäistä kertaan SuomiAreenaan Porissa. Uteliaalle noviisille oli aiheesta ympäri kaupunkia tarjolla mielenkiintoista sisältöä enemmän kuin tarpeeksi. Vedylle oli ihan oma telttansa, jossa pohdittiin, onko vety Suomelle kuin öljy Norjalle. Vetytalouden tuleminen tuntui olevan jo ihan kohta todellisuutta, ja keskusteluissa peräänkuulutettiin kehityksen vaatimaa koulutusta, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta.
Ilmapiiri oli hyvin optimistinen ja Pori kesätamineisiin sonnustautuneine areenayleisöineen näyttäytyi virkeänä ja iloisena. SuomiAreenan esiintyjäkaartiin kuuluu perinteisesti päättäjiä, tutkijoita, poliitikkoja ja erilaisia vaikuttajia. Puhuttiinko tapahtumassa vertaisilleen vai saavuttiko viestit laajemmalti lomaa jo odottelevaa kansaa, lienee parhaiten Maikkarin ja järjestäjien vastattavissa. Tuntui kuin olisi palattu 2000-luvun alun innovaatiopöhinään, vaikka termit olivat toiset.
Pian Porin jälkeen vierailin Nivala Areenassa, jonka teemana oli niin ikään vihreä siirtymä ja digitaalisuus. Näkökulma asioihin oli kuitenkin aivan toinen: vihreää siirtymää katsottiin maatalouden näkökulmasta, jolloin energiaratkaisuista nousi luontevimmin esiin biokaasu. Kestävyyden kannalta nurmi ja nauta olivatkin ihan nerokas yhdistelmä, ainakin maa- ja metsätalousministerin mielestä. Digitaalisuudella tarkoitettiin etätöiden mahdollistamista vetämällä laajakaistapiuhaa riittävän moneen kotiin. Maatalous painottui, olihan yleisökin Nivalassa toki ihan toista kuin Porissa. Esiintyjien kohdalla oli paljon samankaltaisuutta: tutkimus ja koulutus oli edustettuna, samoin yrityselämä. Silti oli hätkähdyttävää huomata, miten saman otsikon alla sisältö voi saada aivan erilaisia painotuksia ja merkityksiä. Henki keskusteluissa oli positiivinen, mutta konkreettinen huoli maatilojen kohtalosta, ruokahuollosta ja sen kautta kestävyydestä kouriintuntuva.
Oliko Nivalan henki sitten muistutus todellisuudesta, ja Porin puheenaiheet hieman siitä irrallaan? Tapahtumat olivat profiililtaan ja lähtökohdiltaan mietitty erilaisiksi ja eri yleisöille. Teknologiauskoiselle kaupunkilaispojalle ajattelun ero oli herättävä ja vähintäänkin tarpeellinen. Herättävä se on siksi, jotta muistaisimme, ettei ero saisi revetä kuiluksi saati vastakkainasetteluksi, joka ohjaa päätöksiä ja tekemistä. Sen sijaan olisi syytä pohtia, miten muutos, siirtymä tai murros saadaan käännettyä hyödyksi mahdollisimman monelle. Se ei ole helppoa. Vähien resurssien jakaminen tasan kaikkien kesken harvoin johtaa menestykseen, oli kyse sitten vedystä tai biokaasusta. Toivonkin, että meillä riittää viisautta puhdasta siirtymää edistävän tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan, koulutuksen, investointien ja niihin liittyvien linjausten tekemiseen yhdessä.
