Päädyin sähköalalle puhtaasti sattuman kautta. Olin opiskellut musiikkituotantoa ja kiertänyt bändin kanssa ympäri Suomea. Musiikkiopintoihin kuului pieni määrä sähköoppia, joka kyllä herätti kiinnostukseni. Silti vasta monta vuotta myöhemmin päädyin ammatinvalintaneuvojan opastuksella sähköasentajan opintoihin.
Näkymätön ala
Ennen opintoja kuvitelmani sähköasentajan työstä olivat varmaan samantyyppisiä kuin monella muulla: että se on joko pylvään nokassa heilumista tai pistorasian korjaamista, eikä juuri muuta. Kuinka väärässä olinkaan. Vuosi vuodelta ala avautuu minulle laajempana ja nykyään tiedän sen kattavan mm. kotiautomaatiot, älyvaatteet, suunnittelutyöt, verkkopuolen ja infran. Aika harva sähköalan ulkopuolella tietää yhtään mitään, ja nuoret eivät sitäkään vähää. Me olemme melko näkymättömiä muille.
Kouluissa käy ammattilainen ja opiskelija: Henkka ja Vilhelmiina
Näkymätön voima -kampanjan alusta asti olen ollut valtavan innoissani juuri siitä, että saamme olla mukana rakentamassa alan tunnettuutta. Teemme energiatekniikkaa opiskelevan Vilhelmiinan kanssa kouluvierailuja yläasteilla, ja se tuntuu todella tärkeältä. Tunnetta vahvistaa oppilailta ja opettajilta saatu positiivinen palaute. 8- ja 9-luokkalaiset pyytävät yhteis-selfieitä ja nimmareita. Emme luennoi, vaan kerromme alasta nuoria aktivoiden, muun muassa piirustustehtävän avulla. ”Piirrä sähköalan ammattilainen” – tehtävän avulla haastamme pohtimaan sitä, miltä ammattilainen näyttää tai mitä sukupuolta hän edustaa. Voitte tietysti arvata, mitä elementtejä piirroksissa useimmiten on (mies kypärässä, työkalupakin ja huomioliivien kanssa). Mutta oppilaat piirtävät myös sähkö-jumalia, sähköasentajia sydämillä – toinen toistaan upeampia sähkö-alan ammattilaisia. Opettajat ja opot jäävät joka kerta kyselemään työstämme. On ihana nähdä, miten suuri vaikutus kouluvierailuilla on nuoriin. Meitä ihaillaan ja ihan syystä! Onhan meidän ala työelämän ja mukavuuden kannalta yksi tärkeimmistä.
Kevät on nyt paketissa
Palasin juuri kotiin kevään viimeiseltä kouluvierailulta. Fiilis on haikea, mutta kiitollinen. Tulokset ovat taas kerran ennätys-positiiviset ja palaute megalomaanisen hyvää. Iso määrä opoja ja opettajia on innostettu ja he jäävät kouluihinsa levittämään tietoa tuleville oppilaille. Mutta töitä riittää vielä. Toivoisin, että alan yrityksetkin innostuisivat tekemään työtään tunnetuksi, ja aktivoituisivat niin somessa kuin kouluissa. Kouluissa otettaisiin mielellään vastaan yritysvieraita ja siitä olisi paljon apua tulevaa ammattia pohtiville oppilaille. Tällä kampanjalla olemme jo saaneet ihmeitä aikaiseksi ja yhdessä voimme tehdä niistäkin entistä suurempia!
