Hei,
Oppilaani kysyi 3-vaihe kytkennöistä:
Oppilaani kysyi 3-vaihe kytkennöistä:
- 2,5 ,m2 johdin tyyppillisesti on käytössä 16 A sulakkeelle.
- jos kahdessa vaiheessa on maksimi 16 A kuorma niin maa johtimien virta pitäisi olla vektorisumma (phasor sum) kahdesta vaiheesta, eli 22A
Kysymys: jos asennus on tehty MMJ5* 2,5 mm kaapelilla, niin eikö maajohdin ole tässä tilanteessa vaarassa ylikuormittua? Miten tämän on huomioitu sähköturvallisuusmääräyksissä ?
ja sivu kysymys, onko englannin kielen termille \”phasor\” suomenkielinen termi ?
1 vastausta
Hei,
Phasor on suomeksi osoitin (ks. esim. Valtonen & Lehtovuori: Piirianalyysi).
Oppilas on todennäköisesti laskenut jotain väärin: jos puhutaan kolmivaihejärjestelmästä jossa on vain resistiivisiä kuormia, nollajohtimen virta ei voi missään olosuhteessa olla suurinta vaihevirtaa suurempi – tämä on matemaattinen mahdottomuus. Jos maksimi vaihevirta on 16 A, nollajohtimen virta on kuormituksen jakautumisesta riippuen jotain nollan ja 16 A välillä. Ja tämä on huomioitu kuormitettavuustaulukoissa.
Esimerkiksi kuvaamassasi tilanteessa jos lasketaan yhteen 16 A kulmassa 0° ja 16 A kulmassa 120°, tulee nollajohtimen virraksi juurikin 16 A (ks. lasku Wolfram Alphassa).
Mietin mistä tuo 22 A on saatu, veikkaan että oppilas on olettanut vaihe-eroksi 90 astetta, tällöin virraksi tulisi noin 22,6 ampeeria, mutta kolmivaihejärjestelmässä jännitteiden ja siten myös virtojen vaihe-ero on 120 astetta.
Teoriassa jos toisessa vaiheessa on osittain induktiivinen ja toisessa osittain kapasitiivinen kuorma (toisen vaiheen virta 60 astetta jännitettä jäljessä ja toisen 60 astetta edellä niin että 120 asteen vaihe-ero kumoutuu), virta voi olla peräti 32 ampeeria. Tällainen tilanne on kuitenkin käytännön sähköverkossa/sähkölaitteissa mahdoton: näin voi tekemällä tehdä laboratoriossa mutta mikään käytännön sähkölaite ei ota tuollaista virtaa.
Myös tilanteessa jossa kuorma on epälineaarinen (sen ottama virta on muuta kuin sinimuotoista), voivat yliaaltokomponentit summautua niin, että nollajohtimen virta on yli 16 ampeeria. Tämä tuleekin huomioida suunnittelussa, siitä on ohjeet pienjänniteasennusstandardissa SFS 6000-5-52, velvoittava liite 52E.
Phasor on suomeksi osoitin (ks. esim. Valtonen & Lehtovuori: Piirianalyysi).
Oppilas on todennäköisesti laskenut jotain väärin: jos puhutaan kolmivaihejärjestelmästä jossa on vain resistiivisiä kuormia, nollajohtimen virta ei voi missään olosuhteessa olla suurinta vaihevirtaa suurempi – tämä on matemaattinen mahdottomuus. Jos maksimi vaihevirta on 16 A, nollajohtimen virta on kuormituksen jakautumisesta riippuen jotain nollan ja 16 A välillä. Ja tämä on huomioitu kuormitettavuustaulukoissa.
Esimerkiksi kuvaamassasi tilanteessa jos lasketaan yhteen 16 A kulmassa 0° ja 16 A kulmassa 120°, tulee nollajohtimen virraksi juurikin 16 A (ks. lasku Wolfram Alphassa).
Mietin mistä tuo 22 A on saatu, veikkaan että oppilas on olettanut vaihe-eroksi 90 astetta, tällöin virraksi tulisi noin 22,6 ampeeria, mutta kolmivaihejärjestelmässä jännitteiden ja siten myös virtojen vaihe-ero on 120 astetta.
Teoriassa jos toisessa vaiheessa on osittain induktiivinen ja toisessa osittain kapasitiivinen kuorma (toisen vaiheen virta 60 astetta jännitettä jäljessä ja toisen 60 astetta edellä niin että 120 asteen vaihe-ero kumoutuu), virta voi olla peräti 32 ampeeria. Tällainen tilanne on kuitenkin käytännön sähköverkossa/sähkölaitteissa mahdoton: näin voi tekemällä tehdä laboratoriossa mutta mikään käytännön sähkölaite ei ota tuollaista virtaa.
Myös tilanteessa jossa kuorma on epälineaarinen (sen ottama virta on muuta kuin sinimuotoista), voivat yliaaltokomponentit summautua niin, että nollajohtimen virta on yli 16 ampeeria. Tämä tuleekin huomioida suunnittelussa, siitä on ohjeet pienjänniteasennusstandardissa SFS 6000-5-52, velvoittava liite 52E.
Please login or Register to submit your answer