Sähköautoilusta2018-09-17T09:55:19+00:00

Miten ja missä sähköauto ladataan ja mitä lataaminen maksaa?

Sähköauton voi ladata kolmella tavalla:

  • Tavallisesta kotitalouspistorasiasta tai voimavirtapistorasiasta (kotona, mökillä tai kyläilyreissulla). Tätä kutsutaan myös tilapäislataukseksi eli lataustavaksi 2.
  • Erillisellä kiinteällä latauslaitteella kotona, kauppakeskuksessa tai parkkihallissa. Tätä kutsutaan peruslataukseksi eli lataustavaksi 3.
  • Pikalaturilla esimerkiksi huoltoasemalla. Tätä kutsutaan pikalataukseksi tai teholataukseksi.

Mutkattomin tapa on ladata sähköauto yöllä kotona kiinteällä latauslaitteella, jolloin hinnaksi tulee sähkösopimuksesta (ja verkkoyhtiön siirtomaksusta) riippuen hieman alle tai hieman yli 10 senttiä kilowattitunnilta. Julkisten latauspisteiden hinnoittelu vaihtelee kauppakeskusten mainosmielessä tarjoamista ilmaisista latauksista aina 0,20 € minuutilta maksaviin huoltoasemilla sijaitseviin pikalatureihin.

Lataaminen sukopistorasiasta

Jokaisen sähköauton – olipa kyseessä ladattava hybridiauto tai täyssähköauto – mukana tulee johto, jonka toinen pää sopii tavalliseen kotitalouspistorasiaan eli sukopistorasiaan ja toinen pää ajoneuvossa olevaan latausvastakkeeseen. Liittimien lisäksi tällainen kaapeli sisältää vikavirtasuojan ja ohjauselektroniikan.

Koska tavallisia kotitalouspistorasioita ei ole suunniteltu kestämään pitkäkestoista kuormitusta suurella virralla, tällaisten latausjohtojen virta on yleensä rajoitettu 8-10 ampeeriin, vaikka periaatteessa kyse onkin 16 ampeerin pistorasiasta.

Jos auto on esimerkiksi iltakuudesta aamuseitsemään tällaisen johdon päässä, 10 ampeerin virralla latausteho on 230 V x 10 A = 2,3 kilowattia, eli 13 tunnissa energiaa siirtyy 30 kilowattitunnin verran eli noin 150 kilometrin ajontarvetta varten. Jos päivittäinen auton käyttö on tyypillisesti alle 150 kilometriä, tavallinen kotitalouspistorasia riittää yleensä lataamiseen.

Peruslataus kiinteällä latauslaitteella

Koska tavallisia kotitalouspistorasioita ei ole suunniteltu kestämään pitkäkestoista kuormitusta suurella virralla, on suositeltavin tapa sähköauton lataamiselle kiinteän latauslaitteen käyttö. Näissä latauslaitteissa on usein kiinteä kaapeli, jonka toisen pään latauspistoke sopii auton latausvastakkeeseen. Nämä liittimet on suunniteltu kovaan rääkkiin jatkuvalla virralla.

Tällaiset latauslaitteet maksavat yleensä noin 500-2000 euroa ja asentajan on oltava sähköalan ammattilainen asianmukaisine urakointilupineen. Asennus maksaa halvimmillaan noin 200 euroa – jos laitteelle joudutaan vetämään kaapeli hankalasta paikasta, hintaan voi tulla muutama satanen lisää. Mitään erityisosaamista ei latauspisteen kytkentä vaadi: jos asentaja osaa kytkeä sähkökiukaan, hän osaa kytkeä myös latauslaitteen. Toki latauslaitteen valintaa ajatellen on toivottavaa, että urakoitsijalla on perustiedot sähköautoilusta ja sen energiantarpeesta.

Latausteho tällaisilla latauslaitteilla riippuu neljästä asiasta:

  • Millaisen tehon auton sisäinen laturi kykenee ottamaan vastaan. Esimerkiksi Renault Zoe kykenee 22 kW tehoon (3 x 32 A), vanha e-Golf (ja monet ladattavat hybridit) vain 3,7 kW (1 x 16 A) tehoon.
  • Mikä on kiinteän latauslaitteen maksiteho? Latauslaitteen tehon määrää käytännössä se, kuinka paksut johdot sinne on laitettu sisään, joten täyteen 22 kW tehoon pystyvät latauslaitteet eivät ole juuri sen kalliimpia kuin 3,7 kW latauslaitteetkaan.
  • Paljonko sähköasentaja ohjelmoi latauslaitteen ottamaan verkosta eli millaisen tehon talon/kiinteistön sähköverkko ja sähköliittymä sallii? Tavallisessa omakotitalossa on yleensä 3 x 25 A tai 3 x 35 A sähköliittymä, joten latausteho joudutaan yleensä rajoittamaan 11 kilowattiin (3 X 16 A).
  • Lisäksi: jos latauslaitteessa ei ole valmista kiinteää kaapelia, tehon määrää kaapelin paksuus sekä vaiheiden lukumäärä. Latauskaapeleissa on pieni vastus, joka kertoo kuinka suuren virran sen läpi voi ottaa.

Esimerkiksi: Volkswagen e-Golf vuodelta 2015 ei lataudu kuin 3,7 kilowatin teholla, vaikka sen iskisi kiinni kauppakeskuksen järeän sähköliittymän takana olevaan 22 kW latauspisteeseen. Vastaavasti 22 kW laturilla varustettu Renault Zoe ei polta mökin pääsulakkeita, jos ja kun latauspisteeseen on ohjelmoitu maksimitehoksi 11 kilowattia (tai vähemmän). Auton sisäinen laturi, kaapeli, kiinteä latauslaite asetuksineen – näistä pienin määrää lataustehon.

Kiinteitä latauslaitteita myydään myös ilman kiinteää kaapelia. Varsinkin julkiset latauspisteet kauppakeskuksissa ja pysäköintihalleissa ovat yleensä tällaisia. Miksi ihmeessä? Siksikö, että ihmiset nauttivat kaapelin kuljettamisesta takakontissa ja sen pyörittelemisestä kuraisella lattialla?

Ei, vaan koska vielä vuosikymmenen alkupuolella oli tavallista, että sähköautoissa oli kahta erilaista latausvastaketta: yksivaiheista tyypin 1 liitintä (Nissan Leaf, ) ja kolmivaiheista tyypin 2 liitintä (Tesla, Volkswagen, Renault…). EU suosittelee tyypin 2 liittimen käyttöä, ja vuonna 2018 Nissankin siirtyi käyttämään sitä uudessa Leaf-mallissaan.

Kotilatauspisteeseeksi kannattaa hankkia kiinteällä kaapelilla varustettu malli – ellei sitten halua palvella myös vieraita, jotka tulevat kylään erilaisella liittimellä varustetulla sähköautolla…

Pikalataus huoltoasemalla

Sähköautojen akkuja on teknisesti mahdollista ladata 40 kilowatin – isoja akkuja jopa yli 100 kilowatin – teholla. Koska sähköverkosta on saatavilla vaihtovirtaa ja akkuihin pitää syöttää tasavirtaa, auton laturi on melko kallista tehoelektroniikkaa. Jos sähköautoissa olisi sisäinen 100 kilowatin laturi, se olisi tolkuttoman kokoinen (ja hintainen) ja vaatisi tehokkaan jäähdytysjärjestelmän. Kaikki tämä lisäisi auton kokoa ja painoa.

Koska suuria lataustehoja tarvitaan käytännössä vain pitkien matkojen ajamiseen, on pikalataus järkevintä toteuttaa niin, että tehoelektroniikka sijoitetaan kiinteään pikalatausasemaan, jolloin latausasema syöttää suoraan tasavirtaa auton ajoakkuun. Auton akku ajetaan tyhjähköksi, sitten auto laitetaan pikalaturiin ja kuski käy kahvilla ja vessassa – ja taas matka jatkuu. Pikalaturit on Suomessa yleensä sijoiteltu kaupunkien keskustoihin ja pääväylien huoltoasemille.

Esimerkiksi 50 kilowatin pikalataus syöttää 20 minuutissa akkuun reilut 16 kilowattituntia energiaa, jolla jatkaa matkaa noin 100 kilometriä.

Pikalatauksen yksi ongelma on, että akkua ei voi ladata täyteen asti samalla teholla minkä voi tuupata tyhjään tai melkein tyhjään akkuun. 50 kilowatin pikalatausteho rupeaa tyypillisesti hiipumaan kun akku on 70-80 %:sti täysi, eikä Teslan Superchargerkaan syötä 120 kilowattia kuin akkuun, jonka

Pakkanen joskus riesana

Sähköautojen litiumakkujen lataaminen on akulle vahingollista, jos akun lämpötila on pakkasen puolella. Tämä ei yleensä ole ongelma, mutta jos pihassa -25 asteen pakkasessa seissyttä autoa ryhtyy lataamaan 8 ampeerin sukolatausjohdolla, itse lataus ei välttämättä ala ollenkaan, koska 1,8 kilowatin teho ei riitä edes akun lämmittämiseen latauslämpöiseksi. Pohjois-Suomessa ei kannatakaan laskea latausta pelkän sukojohdon varaan, ellei sitten omista lämmintä autotallia.

 Entä voiko sähköauton kanssa elää kuten polttomoottoriauton kanssa, eli käy aina muualla tankkaamassa?

 Voi, mutta tällöin menettää yhden sähköauton merkittävimmistä eduista: sen, että ’tankki’ on joka aamu täynnä ilman erillisiä tankkausreissuja. Periaatteessa tietenkin on mahdollista ladata auto vaikkapa pari kertaa viikossa kauppareissun yhteydessä, varsinkin jos kauppias tarjoaa ilmaiset sähköt sisäänheittomielessä.

Entä mitä lataaminen maksaa?

Riippuu, missä lataa. Jos asuu Etelä-Suomessa alueella, jossa sähkön siirtomaksu on matala ja saa valita itse sähkösopimuksensa, sähkö kotona maksaa vajaa 10 senttiä kilowattitunnilta.

Julkisilla latauspisteillä sähkö maksaa yleensä 15 senttiä kilowattitunnilta – minkä hinnan joutuu helposti pulittamaan myös paljon haja-asutusalueita hallinnoivan sähköverkkoyhtiön alueella, kuten Itä-Suomen pikkupaikkakunnilla.

Kuten edellä sanottu, jotkut kauppakeskukset tarjoavat ilmaisen latauksen asiakkailleen. Tämän varaan ei kannata tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia: sähköautojen yleistyessä ilmaiset latauspaikat täyttyvät nopeasti ja muuttuvat ennen pitkää maksulliseksi.

Julkisissa pikalatureissa käytetään usein minuuttihinnoittelua tai korkeampaa kilowattitunnin hintaa, esimerkiksi Fortumin pikalaturien käyttö maksaa tätä kirjoitettaessa 20 senttiä minuutilta ja Liikennevirran maksullisten pikalaturien käyttö saman verran (20 senttiä) kilowattitunnilta.

Jos arvioidaan sähköauton kulutukseksi 20 kilowattituntia satasella, sadan kilometrin hinnaksi tulee siis halvimmillaan noin 2 euroa. Vastaava kulu 7 litraa satasella syövällä polttomoottoriautolla on noin 10 euroa.

Lopuksi

Autoiluun liittyy paljon tunneseikkoja ja mielipidekysymyksiä, eivätkä sähköautot eikä edes niiden lataaminen ole mikään poikkeus. Sähköautojen latausratkaisuja myyvät yritykset usein liioittelevat sukopistorasiasta lataamisen vaaroja tai vetoavat luovasti määräyksiin. Tämä myyntipuhe ei poista sitä tosiasiaa, että pitkällä aikavälillä ihan teknisestikin suositeltavin lataustapa on käyttää kiinteää latauslaitetta.

Lisälukemista: